Syys tunnelmia

Tässä vähän syksyn tunnelmia kotikulmilta ja tallilta.. :)
Emma on tottunut ratsastamaan pienestä asti Miinalla, eikä ole pikkuisista shettiksistä niin kovin kiinnostunut, haluaa vaan ratsastaa Miinalla ja minä voin kuulemma mennä ponilla... :D
Emma ei paljon Miinan säpsyilyistäkään välitä, nauraa vaan ja korjaa jalustimet jalkaan. Yhtenä päivänä Emma pääsi kokeilemaan ratsastusvyötä, tai siis mun omatekemää lampaankarvasatulaa, on muuten hyvä! Alla on vielä back on track Miinan selkää lämmittämässä... :)

Aurinkoisia päiviä tälle syksylle ei pahemmin ole siunaantunut, mutta kun niitä on, niistä kyllä nauttii! Tässä erään syksyisen lenkin maisemia, kuvat on tästä Aurinkolahdesta, ihan meidän ikkunastakin nähtäviä näkymiä. Joskus aina herää siihen, miten upea paikka tämä onkaan!

nuija ja tosinuija

Tänään oli kanssa aivan mahtava ilma ja mulla oli onneksi ratsastuspäivä, pääsin jo yhden jälkeen töistä, niin ehdin hienosti päivällä. Miina oli aivan täpinöissään lähdössä, ei meinannut nahoissaan pysyä! Saatiinkin karsina naapuri Fasusta ja Jennistä seuraa ja päästiin tukkitielle laukkailemaan. Fasu ja Jenni lähti eri suuntaan ja me jatkettiin pidemmälle. Hirveän hurjaa oli tien varsilla oleva huurre.. kyllä sitä sietääkin pelätä, sehän voi purra! Ihanaa kun pääsee taas ratsastamaan kunnolla! Kyllä sai taas tänään olla onnellinen hevosen omistaja!

Tässä Miinan syyslookkia... :)

Mahdottoman hurja arabini!

Viikonloppuna tapaan kaksi vuokraajaehdokasta, molemmat vaikuttaa niiiiin hyvältä.. =)

VUOKRAAJA HAUSSA

Blääh, meninpäs kehumaan vuokraajiani liikaa, niin Hanna ilmoitti juuri että joutuu lopettamaan. Syistä voi varmaan jossain vaiheessa lukea Hannan omasta blogista, niistä en sen kummemmin tässä kerro.
Mutta uskon että Hannalle kova paikka ja itseänikin harmittaa tosi paljon, mutta ei voi minkään, näitä sattuu... :)
Varmasti Hanna vielä jonkin verran kuvioissa pyörii, että kyllä me ihan hyvässä hengessä "erotaan" =)

Eli nyt siis hakusessa vuokraaja, joka sitoutuu kuukausivuokra systeemillä Miinaan. Ja kun uudella tallilla on puolihoito, niin ratsastaessa samalla pitäisi se Miinan karsina siivota ja samalla tietty ruuat ja muut laitella. Eli etsin muutakin kuin ratsastajaa, ihmistä joka etsii hevosesta lähinnä kumppania. Ja saa siinä sitten puuhastella kaikkea muutakin. Paitsi hypätä en välttämättä Miinalla anna.
Ja ratsastuspäiviä on se 2 viikossa, mutta enemmänkin saa samaan hintaan sitä karsinan siivousta vastaan. (tajuaako tosta mitään?? :D )
Julkiset yhteydet Helsingistä on, mutta ei mitenkään huippunopeat.. ja kävelyä tallille 1,4 km...
http://www.hevostalli.net/markkinatnew/viewone.php?ctgr=37&ilmnro=952934

Toivottavasti löytyis pian joku hyvä tyyppi, joka jaksaa apina-arabia... :)

Kuulumisia

Nyt pitkästä aikaa otin aikaa pienelle päivitykselle... :)
On ollut kiirettä opiskelun kanssa, työharjottelun, näyttösuunnitelman ja näytön kanssa. Ajatukset ovat olleet aika lailla sinne suunnattuna, mutta nyt hetkeksi helpottaa, kunnes kahden viikon päästä alkaa uusi harjoittelurumba, tällä kertaa päiväkodissa! Aiempi haarjoittelu oli siis Ortonin kuntoutusosastolla, jossa viihdyin valtavan hyvin ja luultavasti palaan sinne tekemään keikkaa, ainakin sitten kun kaikki harjoittelut on suoritettu. Ja nehän on sitten helmikuussa suoritettu ja suunnitelmissa maaliskuun alusta lähtö Thaimaaseen kolmeksi viikoksi, tämmöinen pikku palkinto ja porkkana.. :)

Miinan selän/lavan jumitukset on siis jatkuneet vaihtelevasti. Välillä tuntuu että on tosi hyvä ja sitten taas ollut ihan jumissa. On kokeiltu hierojaa, arnika-rakeita, on hierottu arnikalla suunnilleen koko hevonen ja käytetty back on trackia ennen ja jälkeen ratsastuksen. Eli käyntiä menty koko syksy..
Tein semmoisen seuranta taulukonkin jota täytettiin aina ratsastuksen jälkeen. Mutta lopulta huomasin että Miina kastuttuaan oli aina jäykkä, joten pyysin loimitusta sateella. Se toimikin, kunnes huomasin että hyvällä ilmalla kun ei ollut loimea, oli taas ihan jäykkä! No pyysin loimitusta ulos päivittäin ja se on auttanut! Nyt uskallan jo sanoa että se on kunnossa, koska yli viikon on ollut ihan normaali.
Hieroja oli sitä mieltä että länkkäri ei ole sopiva Miinalle ja enkkusatulaakin pitäis topata... No itse olin erimieltä ainakin länkkäristä, tosin se on ollut nyt käyttökiellossa, koska on pahentanut ongelmaa, mutta en ole uskonut että se on syynä, kuten ei enkkupenkkikään.
Mutta päätin että otan ammattilaisen katsomaan, etten vain itse ole itsepäisesti sitä mieltä että satulat on hyviä ja sitten ne olisikin syynä koko ongelmaan. Satulan tarkistus on kuitenkin aika edullinen tapa sulkea selkäkivun aiheuttaja pois. Ja niinhän se oli, kummassakaan satulassa ei ole ongelmaa, molemmat sopii edelleen. Onneksi, en olisi jaksanut sitä hirveää satularumbaa taas! Enkkusatulan toppauskin on vielä ihan ok, jossain vaiheessa sinne voi lisätä, mutta ei akuutti asia. Ja ostin ihanan lampaankarvasatulahuovan, niin se jo parantaa sitä.

Miinallehan tuo käyntikuuri aiheuttaa aika kovaa tuulta korvien välissä ja siitä ollaan Hannan ja Heidin kanssa saatu näytteitä pitkin syksyä! Viikko sitten sain Miinalta hurjimman maastolenkin ikinä, jossain kohtaa lenkkiä huomasin että nyt sen tarvii päästä irrottelemaan ja suunnattiin tukkitielle laukkaamaan. No tammahan riehaantui sen verran että pukkilaukaksihan tuo meni... tai ennemminkin rodeoksi! Ei kovin miellyttävää huomata ylämäessä melkoisessa vauhdissa kevyessä istunnassa että hevonen luulee olevansa rodeossa! Ja muun matkaa tuntui kun olisi paineisella ja pullaavalla ravurilla ratsastanut! Ei oikein Miinamaista käytöstä... Yhtään mäkeä en päässyt laukkaaman ilman pukkeja, joten käännyttiin lähellä kotia ympäri ja mentiin sama lenkki takaisin päin, jolloin meno halut vähän rauhoittui ja päästiin laukkaamaan ihan yhteisymmärryksessä kunnolla. Mutta olin kuitenkin iloinen, koska selvästi jumitus oli hävinnyt ja pukit johtui ilosta, ei kivusta tms.

Tässä ilmeisesti tulossa jotain pukin tynkää... :)

oho, hevonen irti... :D

Perjantaina päätin sitten ottaa alkuverkat selästä ja muuten sitten juoksuttaa. Ideanahan mulla on juoksutuksessa se, että pääsee myös purkamaan paineitaan, mutta ennenkaikkea se, että tekee sen hallitusti, eikä vain revittele ympyrällä. Ja että hevonen ottaa kontaktia, toimii käskyjeni mukaisesti ja tekee ihan töitä. Sillä tavalla hevonen ei kuumene päättömästi ja on tehokasta paineen purkua. No alkuunhan se meno ei ollut kovin kuuliaista, mutta kun sai laukata pahimmat paineet pois, päästiin ihan työskentelemäänkin.

Lopuksi vielä päästettiin Miina ja Väiski vapaana juoksemaan, mutta Miina ei ollut innostunut, ei juoksemisesta eikä Väiskistä!
No mutta tämä oli hyvä, koska lauantaina sain innokkaan, mutta järkevän hevosen alleni ja päästiin pitkästä aikaa tekemään kunnon maastolenkki, n. 15 km. Oli aivan ihana ilma ja ihana hevonen. Päästiin laukkaamaan kunnolla ilma hölmöilyjä, eikä niistä pukeista jäänyt mullekaan mitään epäluottamusta, vaikka niin epäilin ja pystyin antaa mennä oikein kunnolla... :)


Ja sitten uutisia; meille tuli eteen taas tallinvaihto. Syitä en viitsi sen kummemmin alkaa selventämään, mutta ei vaan ole meidän paikka. Harmittaa vaan se, että Miina joutuu taas sopeutumaan uusiin kuvioihin ja kavereihin, mutta onneksi se ei ole ollut Miinalla koskaan mikään ongelma. Toivon että nyt löydettäisiin se paikkamme. Kun olen tottunut kuitenkin kymenlaaksossa hevosta pitämään, niin täällä on aika erilaista... Nyt menemmekin Sipoon Talmaan pienelle kotitallille, johon tulee yhteensä vain 3 hevosta, mamksimissaan 4. Tallilla on valaistu kenttä, lähellä kaksi maneesia (johon käy mun liikuntasetelit!) hyvät maastot, kokopäivätarhaus (oikeasti iltaan asti), vapaa heinä ja puitteet mulle sopivat muutenkin. Ei turhia hienouksia, mutta kiva ympäristö. Siellä on puolihoito systeemi, joka tarkoittaa sitä, että siivotaan Miinan karsina käydessämme ja Hannalle ja Heidille se sopi hyvin. Tallivuokra tulee siis paljon halvemmaksi, laskin että vuodessa 1680 vähemmän!! Ja yksi iso plussa tallissa on se, että Kuokkasen Ria asuu lähellä, ja muutenkin western-porukkaa on siellä suunnalla. Mutta voidaan siis ottaa Rialta western-tunteja :) Miina siis muuttaa lokakuun viimeinen päivä.

Hanna ja Heidi on kyllä vuokraajina ihan huippu löydöt! Niitä kun ei niin helppo ole löytää, varsinkaan tommoiselle apinalle kuin Miina.. =)

Heidi Ja Miina kesätunnelmissa 2012 Raunin tunnilla

Hanna ja Miina kevättalvella 2012



Ja kuvathan on sitten kaikki taas Hannan ottamia, joita ei ole lupa kopioida (paitsi minun :D )

Ratsastustunti

Tänään oli siis Raunin pitämä koulutunti, joka lievitti vähän mun katkeruuttani etten päässyt arabinäyttelyyn. Kuvia tunnista ei ole, koska hovikuvaajani lähti kuvailemaan näyttelyä... =)
Aloitettiin ihan avoista ja suluista, nyt jotenkin oikeasti sisäistin sen miten ne avut täytyy antaa sulkuväistössä etenkin... olen tehnyt vähän vaikeammin, mutta lopputulos on ollut kuitenkin ilmeisesti ihan Katiakin miellyttänyt.
Väistöt meni hyvin, paitsi että välillä aina häiritsin ja hämmensin hevosta... =)

Mulla on semmoinen pieni ongelma että etenkin uuden opettajan tunnilla aina jäädyn ja menen puihin ja unohdan miten oikeasti ratsastan. Että jos pitää keskittyä vaikka hevosen takapään työskentelyyn, niin unohdan etupään aivan kokonaan. En varsinaisesti jännitä, mutta joku siinä on.. Mutta tämä nyt on varmasti aika monen ongelma, eikä mikään suuri juttu.
Ja kun opettaja tulee tutuksi, se yleensä helpottaa..

Mutta olin erittäin tyytyväinen Raunin tuntiin, tykkäsin tosi paljon yksinkertaisesta, selkeästä ja tarkasta tavasta opettaa. Oli helppo sisäistää asioita, pyysinkin että kertoo ihan semmoisiakin asioita alusta, jotka jo osaan, ihan kertaukseksi ja siksi että tapa kertoa ne sai mut ymmärtämään monessa kohtaa paremmin että miksi joku asia tehdään niin kuin tehdään.

Suurin asia joka jäi käteen oli Miinan käyntityöskenty... Vapaassa käynnissä ei oikeasti kävele kunnolla eteen, mikä kylläkin johtuu jumituksesta, mutta pystyy kyllä kävelemään kun siltä pyytää. Jotenkin sitä on vaan huomaamattaan antanut sen laahustaa kentällä vapaassa käynnissä.
Eli sillä kunnon käynnillä voidaan välttää niitä jumituksia jatkossa..
Maastossahan vaadin kunnon käyntiä matkaratsastus näkökulmasta, mutta kentällä tosiaan annan lössähtää... ja voi olla että on syytä panostaa myös maastossa käyntiin vielä lisää.
Laitoinkin vuokraajille (ja itselleni) ohjeistuksen, että Miinan on aina käveltävä yhtä reippaasti kun laitumelle kävelee, oli sitten maastossa tai kentällä!
Joskus tommoset yksinkertaisen perusasiat vaan unohtuu ja joku toinen saa ne taas esiin.. siksihän niitä tunteja otetaankin! =)
Tarkoitus olisi myös jatkossa ottaa vähän hyppäämistä mukaan tunteihin ja aloitetaan ihan puomeista, Miinan hyppytekniikan parantamiseksi ja ennen kaikkea mun takia.

Tunnin jälkeen kävin vielä pienen maastolenkin, harjoiteltiin vähän tukkitiellä laukkakisoihin... =) Miina oli taas aivan mahtava..

Loppuun vielä kesäisiä kuvia koirista... =)

Pikainen päivitys pitkästä aikaa ennen töihin lähtöä.. =)

Miinalle löytyi siis uusi vuokraaja, Heidi, jonka kanssa ollaan nyt yhdessä käyty tämän elokuun ajan, niin tulee kunnon perehdytys Miinan juttuihin..
Olen enemmän kuin tyytyväinen Heidin löytymiseen, sopii meidän joukkoon hienosti ja tulee Miinan kanssa juttuun hyvin.
Keksin myös vahingoista oppineena tehdä Miinasta kansion, jossa on Miinan taustoja, luonnetta, käyttö- ja hoito-ohjeita hevosesta varusteisiin. Ja vähän kaikkea muuta. Eipähän tule väärinkäsityksiä ja kun ei kuitenkaan aina muista kertoa kaikkea.

Miinalla siis kävi uusi kengittäjä ja kengitys meni aivan upeasti, Miina ei kertaakaan edes nykäissyt..pidin sitä kiinni narussa, niin Miina aina kun jalka laskettiin maahan, kävi mun kimppuun väkivaltaisesti ylähuulellaan... :D tämä oli uusi juttu, mutta ei haittaa, kunhan käyttäytyy kunnolla kengittäjälle. Miina on kuitenkin kuin lapsi, äitille voi kiukutella... :)
Kengittäjä- Mika teki uskomattoman tarkkaa ja hienoa työtä, olin oikein tyytyväinen että löytyi heti kengittäjä, vaikka harmittaakin kun Anssi jäi pois.

Ja vielä han huippujuttu... Viime syksynä etsiskelin klassisen kouluratsastuksen ohjaajaa, kun Kati, joka meitä Miinan kanssa alkuun koulutti, on sellainen, mutta en täältä löytänyt ketään. Enkä tahtonut alkaa ottamaan tunteja tyyliin "kanna kädet-kantapäät alas-varpaat eteen" kun juuri näistä olin eroon päässyt.. Joten silloin siis siirryin kokonaan westerniin.
No nyt tallilla oli yhdellä hevosella opettaja, jota olin katsellut jonkun aikaa, että pitäisi kysyä...
Vihdoin sain kyseltyä tältä ihmiseltä että pitääkö enemmän tunteja ja millä tyylillä ym. No sepäs sattui, että tämä opettaja olikin Henttisen Katin ystävä Rauni Andersson ja on siis nimenomaan klassisen ratsastuksen ohjaaja! Ja he ovat käyneet Katin kanssa Graig Stevensin valmennuksissa 10 vuotta.
Aivan mahtavaa, tuntien hinnatkin ovat oikein miellyttävät..
Mulla on nyt ensi lauantaina 18.8 tunti (myttyyn menneen arabinäyttelyn sijaan) ja seuraavana lauantaina sitten Hannalla ja Heidillä. Ajattelin että heidän on hyvä aloittaa yhdessä, kun on kuitenkin uusi tapa ratsastaa. Olen vähän yrittänyt heille siitä kertoa, mutta enhän minä osaa opettaa niitä asioita...olen tosi huono kertomaan mitään, ellen ole itse hevosen selässä... usein tulen kertoneeksi asiat niin, että ne ymmärtää aivan päin vastoin! :O siksi on niin loistavaa että hekin saavat ohjausta klassiseen kouluratsastukseen.

Eli tästä tulikin sitten hieman positiivisempi juttu tällä kertaa.. :)
Tuntuu etten ole päässyt ratsastamaan itse juuri ollenkaan.. kun mun toinen ratsastuspäivä viikossa on mennyt Heidille, koska Janette on vielä kanssa kuvioissa tämän kuun. Mutta ensi kuusta lähtien ollaan minä, Hanna ja Heidi ja kaikilla 2 päivää viikossa. Asutaan muuten kaikki n. kahden kilometrin päässä toisistamme... =)

Tässä vielä tunnelmia maastolenkiltä Heidin ja Miinan kanssa...minä sotken vanhalla fillarilla mukana yleensä... :D

kuvan laatu ei välttämättä paras... :D ja muutenkin....

Muutoksia suunnitelmiin

Tulikin hieman harmillisia muutoksia suunnitelmiin... =(
Ensinnäkin Miinalla ollaan nyt kävelty pari viikkoa, aikaisemman jumituksen jälkeen. Ollaan menty käyntilenkkejä ja kentällä jumppaa käynnissä, lauantaina pystyi jo alkaa ravailemaan kevyesti. Matkaratsastuskisat olisi kahden viikon päästä, eikä ole päässyt kunnolla ratsastamaan, niin jo sen takia varmaan jättäisin ne väliin.

Mutta ongelmana onkin Miinan rokotukset... samoilla rokotuksilla ollaan reissattu näyttelyt ja tänä vuonna ne muutamat kisat, joten tottakai olen olettanut että rokotukset on kunnossa.
No nyt sitten sahyn näyttelyyn, joka on kansainvälinen näyttely, vaaditaan, että hevonen on rokotettu 6 kk sisällä. No Miinalla menisi 18 päivää rokotus yli, joten se tarvitsisi rokottaa. Aloin sitten katsomaan tarkemmin muitakin rokotuksia, ettei sitten tule ikäviä yllätyksiä näyttely/kisapaikalla....
Tiesin toki että siellä oli muutaman päivän heittoja esim. vuonna 2006, mutta tosiaan kun rokotukset on mennyt aina joka paikassa läpi, niin ajattelin että siinä on joku juttu, esim. sääntömuutos jonkun tietyn vuoden jälkeen. Itseasiassa en juuri miettinyt koko rokotuksia kun oletin niiden olevan kunnossa.
Ja siis Miinallahan on rokotesuoja olemassa, koska eihän OIKEESTI muutamien päivien heitot siihen vaikuta, mutta tietysti paperilla ne täytyy olla päivälleen oikein.

Eli meidän näyttely kariutui sitten siihen!! Vähän harmittaa kun sitä olen niin odottanut... =( samoin Sipoon matkaratsastuskilpailut... niitäkin odotin vuoden...kun kerrankin on lähellä. Ja niihinkin unohdin toivoa vapaata töistä, mutta sain se järjestettyä vapaaksi, no sekin turhaan!
Ajattelin sitten että aloitan nyt tällä viikolla rokotusohjelman uudelleen, niin pääsisin edes Liesjärvelle kisoihin.
Mutta sitten päätin että jätän nekin väliin ja rokotutan vasta lokakuussa, jolloin 6kk:n tehoste annetaan huhtikuussa, jolloin ensi kesän ajan on 6 kk:n sisällä rokotettu, eikä tarvi rokottaa kun kerran vuodessa. Jos nyt aloittaisin sen, niin aina tarvisi rokottaa 2 kertaa vuodessa.

Luultavasti kuitenkin pääsen tämän vuoden puolella hankkimaan tuloksen 30 km matkalta.
Huono juttu on se, että ehdin maksamaan näyttelyn ja karsinapaikan ja menetän ne rahat omaa tyhmyyttäni...
no, mutta kyllä me vielä ehditään kisaamaan ja käymään näytillä... :) Miina on vaan nyt niin hyvässä kunnossa, että olisi ollut ilo viedä näytille!

Olen löytänyt Miinan kanssa aivan mahtavia ratsastuslenkkejä... Olen vaan niin onnellinen että löysin tuon Mattaksen tallin. Siellä on niin kivaa... =)

Niin joo, huono asia on myös se, että Anssi, joka kengittää Miinaa ei enää tule tonne tallille asti! Harmittaa tosi paljon, kun Anssi oli toinen ihminen, joka on kengittänyt Miinan ongelmitta. Voisin viedä Miinan taas Mäntsälään kengitettäväksi ja käydä samalla Marin tunnilla, mutta kun ei ole omaa koppia, se menee vähän hankalaksi ja kalliiksi... Ajattelin että mun on vaan pakko löytää uusi kengittäjä. Se kun ei ole ihan helppoa, monet ei edes tule kun kuulee että kyseessä on arabi.. Elimäellä kengittäjät ei enää edes vastannut puhelimeen kun soitin... :D Eli tuli pieni stressi ja aiheesta!!
No onneksi heti löytyi kengittäjä joka käy kengittämässä Miinan laidunkaveri Majsaa, ja onkin tulossa jo ylihuomenna, niin sitten selviää että miten käy. Miinahan on suht hyvä kengittää jos synkkaa kengittäjän kanssa, mut jos ei, niin on aivan sika... ihan tyypillistä arabeille...

Onneksi "lomanjälkeinenmasennus" helpotti ja taas ihan positiivisella mielellä painaa töitä... =)

Tämmöistä tänään, toivottavsti seuraavaksi olisi vähän positiivisempia aiheita... =)

Viimeiset lomatunnelmat...--ja vähän uusia!! =)

Se on nyt sitten loma loppu, 3 päivää töitä takana. Kesälomalla tulikin oltua niin kiireinen, ettei ehtiny kirjoitella... =)
Olen ihan super onnellinen muutosta Mattakseen, ollaan tehty Miinan kanssa mahtavia maastolenkkejä. Kerrankin tehtiin lenkki, jossa laukattiin lähes koko matka ja vähän käyntipätkiä väliin ja matkaakin tuli 10 km. Se oli hauskaa!!
Yhtenä iltana ratsastin metsäpolkua ja katselin merta, se oli taas yksi hevosen omistajan huippu hetkiä!
Miina on nyt laitumella ja tuntuu olevan mukava tamma-lauma koossa. Miina on saanut kamun suokkitamma Millikasta.

Tallilla on ihana Vili-poni, jota saadaan Emman kanssa lainata.

Vili on aivan mahtavalla luonteella varustettu herrasmies, ikää on 15-vuotta ja on ollut raviponina. Vili on kärsivällinen ja Emma saa harjata, harjoitella selkään nousua rauhassa. Emma saa jopa Vilin lähtemään liikkeelle ja pysähtymään!

Vilillä voidaan myös ajaa, Emma ei ole vielä ehtinyt kyytiin, mutta minä kävin kärrylenkin Vilillä ja Hanna ratsasti Miinalla. Oli aivan mahtavaa pitkästä aikaa päästä ajamaan ja Vili on siinäkin ihan loistava!

Tässä meidän iltaisen lenkin tunnelmia... =)

Matkaratsastuskisoihin ollaan alettu valmistautumaan..yhtenä päivänä tehtiin 22 km lenkki, eipä tuntunut meillä missään, joten 30 kilsaa sitten kisoissa. Nehän on 11.8 Sipoon Paippisissa. Matka on tarkalleen ottaen 32 km. Olen niitä kisoja odottanut melkein vuoden ja UNOHDIN TOIVOA SEN PÄIVÄN VAPAAKSI!!! Tollo!
No, onneksi sain sen järjesteltyä vapaaksi, olis vähän harmittanut...
Tarkoitus olisi myös mennä Liesjärvelle 2.9. matkakisoihin, uudestaan 30 km.

4.8 oli suunnitelmissa lähteä Pyhtäälle western-kisoihin, mutta mun budjetti on aika heikoilla, eikä me olla menty westerniä juuri ollenkaan kun mulla on vaan maastoilukuume, niin päätin jättää ne nyt väliin.
Sitten 18.8 onkin Sahyn näyttely, jossa ollaan ehdottomasti mukana!
Siinä meidän kesän seikkailut sitten olikin.

Mutta tällä viikolla Janetella oli tarkoitus olla este-tunti Miinan kanssa, mutta se jäi alkuverkkaan, koska Miina jumitti jostain, ilmeisesti selästä. Kävin illalla katsomassa ja kokeilemassa, niin se tuntui tosi jäykältä, käynnissä ei niinkään, mutta ravissa huomasi tosi selvästi. No tämä viikko on sitten hoidettu arnikalla ja kävelylenkeillä. Toivon vaan että menee ohi, jos ei tämän viikon lopussa ole kunnossa, sitten täytyy pyytää joku asiantuntija paikalle... :/
Mitään ei ole tapahtunut meidän paikalla ollessa, niin epäilen että kun on sateista ja liukasta, Miina on voinut kaatua laitsalla. Toivotaan niin. En vielä uskaltanut ilmottautua kisoihin...

Ja vielä vähän huonoja uutisia, mutta myös hyviä... :)
Janeten kannalta hyvä juttu, mikä on mun kannalta huono, on se että Janette pääsi kouluun ja muuttaa toiselle paikkakunnalle opiskelemaan, joten lopettaa Miinan vuokraamisen ensi kuun jälkeen.
Mutta hyvä uutinen on se, että löysin heti uuden sopivan oloisen vuokraajan Heidin. =)Toivotaan että Heidillä ja Miinalla synkkaa! Ainakin vaikuttaa sopivalta meidän pikku "tiimiin" :D

Tällä hetkellä taitaa vaivata pieni "loman jälkeinen masennus" ja lääke siihen on uuden loman suunnittelu!!
Suunnitelmissa lähteä maaliskuussa kolmeksi viikoksi thaimaaseen, semmoiselle "yli kolmekymppisten reppumatkalle" eli vähän enempi suunnittelua, mutta kuitenkin omatoimisesti. No mutta, tästä kuulette vielä, varmasti!! :D

Miinan kanssa reissussa

Tässä tuleekin viikon kooste meidän reissusta, yritän pitää suht lyhyenä, vaikka kerrottavaa olisikin hurjan paljon...
Maanataina lähdettiin Hannan ja Miinan kanssa kohti Mäntsälää, Marille, jossa meillä oli maananataina ja tiistaina tunti, Miina siis yöpyi siellä. Alunperin oli tarkoitus että mennän jotenkin puoliksi, että tunti Miinalla ja tunti Marin hevosella Hiivatilla. Mutta koska Hiivatti toimii täysin eri tavalla kun Miina, koska on opetettu western-hevonen, niin en nähnyt tässä kohtaa järkeä käyttää tuntia siihen, että opettelen ratsastamaan Hiivattia niinkuin kuuluu. Olisihan se ihan kivaa, mutta kun jossain kohtaa tulee rahatilanne vastaan, niin päätin jättää sen välistä. Eli mentiin molempina päivinä niin, että minä Miinalla ja Hanna Hiivatilla. Aluksi tehtiin vähän istuntaharjoituksia, ratsastettiin pallot istuinluiden alla ja niiden oli tarkoitus pysyä siellä. Käynnissä, ravissa ja käännökset molemmissa sujui hyvin,pallot pysyi paikallaan, laukassa hieman valuin pallojen kanssa takakaarelle, mutta pallot pysyi ainakin mukana! =)
Mentiin trailia, tiistaina keskityttiin horsemanshipiin, oli tosi kivat tunnit ja tuntui että päästiin Miinan kanssa taas vähän eteenpäin.

Maanantaina Miinaa lastattiin taas niin, että Hanna on liinan kanssa sivussa. Miina taas hyppi pystyyn ja ei suostunut tulemaan kyytiin. Totesin että neiti ei enää pelkää koppiin menoa, ei vaan huvita. Otin hieman tiukemman asenteen ja nappasin pari kertaa narulla pyllylle ja Miina käveli koppiin. Tiistaina sitten otin avuksi raipan, jolla pikkuisen naputtelin pyllylle kun käveltiin koppiin. Ja ei ongelmaa. Aiemmin Miina ei olisi kestänyt tuuollaista, mutta nyt kun on matkustanut enempi, on tottunut ja sitä voi vähän komentaakin.

Tiistaina oltiin sitten illalla mummolassa Iitissä ja Miina pääsi pienelle laitumelle maaseudun rauhaan... :)

Tiistai-iltana koirat innostui jahtaamaan Miinaa, Lukalla ja Miinalla on semmoinen yhteinen jahtaus "leikki" , eihän Miina koiria pelkää, se juoksee niitä karkuun silloin kun sitä itseään huvittaa. Ja nyt huvitti... Luka siis osaa pysytellä kaukana ja väistää tarpeen tullen ja Miina tietää Lukan väistävän. No, Bibihän tätä leikkiä ei osannut, räksytti Miinan takajaloissa ihan tosissaan, kunnes Miina potkasi ja Bibi sai hurjan ilmalennon! Näytti siltä että sen niskat meni nurin, kun se retkahti maahan... säikähdin ihan hirveästi ja ajattelin että se siitä lomailusta, mutta Bibi nousi, hetken ontui ja paineli taas samaa vauhtia kun aiemmin, hevos jahtiin ei tosin pariin päivään lähtenyt... =) ei siitä onneksi tainnut tulla mitään sisäisiäkään vaurioita!

Käytiin useaan kertaan naapurin Hannan kanssa maastossa, joko Hannan Pekalla tai Lewiksellä. Etenkin Pekka ja Miina oli hyvä pari.

Viiden päivän aikana ehdittiin nauttimaan Kymenlaakson maalaismaisemista oikein kunnolla, oli peltoteitä jossa pystyin päästämään Miinan niin kovaan laukkaan kun se itse halusi, metsäpolkuja ja metsäteitä ja muutenkin rauhallisia hiekkateitä. Käytiin kerran yleensä rauhallisella asfalttitiellä, mutta menin sinne just neljän jälkeen, joten liikennettä oli aika reilusti, kohdattiin monien reipasta vauhtia ajavien autojen lisäksi kaksi traktoria peräkärreissään puukuorma, mopo, kuorma-auto ja kaikista näistä pelottavin; punapukuinen pyöräilijä... :D mutta siis kaikki selvitettiin ongelmitta. Tietty sen tiesinkin, koska en sillä muuten menisikään tielle jossa on 80 km/h rajoitus...
Käytiin myös mun enon luona katsomassa vasikoita ja ne kyllä oli pelottavia!!

Emmakin pääsi melkein joka päivä ratsastamaan Miinalla..

Miina on niin ihana, kun se ottaa asiat niin lunkisti, pistin sen sinne pellolle aitaukseen jossa ei ollut sähköäkään ja siellä se yksikseen hengaili.. se kyllä näki naapurin heppoja koko ajan. Laittelin sen aina kuntoon kopin kyljessä ja uudet maastot ei miinaa hetkauta ja se menee mihin vaan. Siksi Miinan kanssa pystyy tekemäänkin tommoisia reissuja.

Perjantaina kävi mun kaveri Susa tyttönsä Marian kanssa ja Maria pääsi ratsastamaan myös Miinalla.

Susa keräsi hienon kukkapuskan ja erehtyi sitten menemään Miinan lähelle, satuin juuri kameran kanssa kerrankin oikeaan aikaan!! :D

Kävin vaihtamassa kengät mökissä, Miina odotteli ulkona... :)

Ja tässä ihan loisto-otos Miinasta ja Emmasta, kuvan otti joko Maria tai Susa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, meidän lomailu mummolassa meni liiankin nopeasti, oli niin ihanaa kun sai pitää Miinan lähellä ja ratsastella monta päivää. Tehtiin yksi 16 km lenkki ja yksi 12 km lenkki, muut oli sitten vähän lyhyempiä. Otin uusia nopeusennätyksiä, yksi oli 37,5 km/h ja tähän astinen ennätys 42km/h... :) ihan jees.. :D
Lauantaina kävin vielä tunnin lenkin ennen Miinan autoon lastaamista. Se menikin näppärästi yksin, samoin purku perillä Henttisellä.
Mentiin siis vielä reissun päätteeksi Henttisen Katin tunnille. Siellähän Miina olikin ihan pöhkö!! Niin mahdottomana en ole sitä nähnyt vuosiin!! Ja se tunti menikin sitten vähän siihen Miinan rauhoitteluun... Miina kun on ollut yhden kesän siellä, niin paikat oli tutut ja kauempana laitumella heiluvat hepat kiinnosti vähän liikaa.. mutta semmoista tämä arabin omistajan elämä on, ensin maailman lunkein lasten ratsu, sitten pihisevä ja puhiseva idootti... :)

Sitten illalla päästiin vihdoin perille Mattakseen, johon Miina jäi laitumelle ja muutenkin asustelemaan. En malta odottaa että pääsen koluamaan niitä maastoja..
Nappasin Hannalta tämmöisen laidunkuvan

Ja loppuun vielä Miina ja mummo.. =)

Vieraissa

Tällä viikolla jätin Miinan vuokraajille ja lähdin itse lomailemaan mökille...
Matkalla koukkasin Haminan kautta, kävin katsomassa Sipilän Tuijan ja Pihlin Mintun arabeja ja sovittiin Mintun kanssa että käydään tekemässä lenkki hepoilla. Mulle jostain kumman syystä ilmestyi puhelimeen Mintun tekemä lenkki, vaikkei mulla edes ole sitä sovellusta itselläni... :) no siitä tuli sitten puheeksi miten ihana reitti se on ja sovittiin että lähdetään ratsastamaan se.
Sain ratsukseni Jahvetin (GR Jafaar), johon Hanna ihastui western-kisoissa. Jahvetti on 5-vuotias ruuna ja aivan ihana luonteeltaan. Totesinkin ensimmäisten laukkojen jälkeen että on luotettavin arabi, jolla olen ratsastanut! =) Maisemat oli tosiaan upeat, semmoista metsätietä ja mökkimaisemaa suurimman osan matkasta, aivan ihanaa! Päästiin ottamaan aika monet laukkapätkätkin.
Mietin koko matkan , miten sopiva hevonen Jahvetti Hannalle olisi, ruuna kun on myynnissä... ;) Miten hieno hevonen siitä voikaan tulla, kun jo 5-vuotiaana on noin lunki ja ihana!

Minttu ratsasti Miinan velipuolella, Lennillä (Pelennor) , joka on aivan upea! Käytökseltään aivan hurmaava herrasmies, kiltein ja fiksuin ori mitä olen tavannut!
Jotenkin Mintun ratsastaessa Lennin käytös oli aika Miinamaista... :)

Käytiin vähän kahlailemassa järvessä, Jahvetti porskutti veteen kuin vanha tekijä... Sekin oli niin hienoa, harvoin sitä pääsee hepoilla kahlailemaan.


Ajattelin et mun on PAKKO päästä Miinan kanssa noihin maastoihin ja mietittiin, että vielä kesällä mennnään Miinan kanssa vähän kyläilemään.

Kokeilin vähän Lenniäkin, harvoin sitä arabiorin selkään pääsee! Ja kiinnosti kovasti kokeilla, kun on Miinan velipoika!
Käynti oli aivan mielettömän ihana... muita askellajeja en oikein kokeillut, kun jalustimet oli liian pitkät ja me oltiin laiskoja, eikä jaksettu alkaa molempia säätämään, kun Mintulla mun jalustimet oli kun jockeyllä... :D Haluan kyllä ehdottomasti kokeilla Lenniä joskus kunnolla, oli kyllä tosi kivan tuntuinen.


Oli kyllä tosi kiva reissu, ihana päästä kokeilemaan vieraita heppoja, jotka toimii kuitenkin samoilla avuilla kun Miina.
Meillä menikin reissussa lähemmäs 3 tuntia, ihmettelen ettei jalat tullut kipeiksi ollenkaan, vaikka vieras heppa ja etenkin satula.


Sitten torstaina kävin tunnilla Henttisen Katilla, jossa me oltiin alkuun Miinan kanssa koulutettavina. Halusin vähän istuntaani huomiota ja kun Katin hepat kun toimii samoilla avuilla kun Miina, siihen oli helpompi keskittyä. Sain ratsukseni ihanan suomenhevosruuna Hepun, johon ihastuin jo aiemmin, kun kävin Hepulla maastossa pari vuotta sitten. Heppu muutti silloin käsitystäni suomenhevosesta, se oli niin ihanan herkkä. Mulla kun on ikävä kokemus suokista, joka vei mua täyttä laukkaa 3 km, niin sen jälkeen olen vähän karttanut niitä.

Aika tunnin alussa Kati totesi, että Heppu on tyytyväinen muhun, koska alkoi rentoutumaan.. sillä on kuulemma toinenkin vaihtoehto; jos ei tykkää, lähtee posottamaan täysillä ympäri kenttää... :)
Sain vihdoin sisäistettyä, miten saan jäykän lantioni paremmin mukaan hevosen liikkeisiin, pientä säätöä jalkojen paikassa ja asennossa ja välillä lähden vähän kylki edellä.. muuten istunta ihan ok.
Enpä olisi uskonut, että voin ratsastaa suomenhevosta yhtä herkästi kun Miinaa!! Siis tokihan mun olisi pitänyt tietää, mutta kuitenkin. Heppu toimii niin hienosti, pystyin ratsastamaan siirtymisiä pelkällä hengityksen säätelyllä...

Tiedän että mulla on paha tapa heittäytä laukkaan, eli kun hevonen nostaa laukan, hyökkään itsekin eteenpäin! Heppu oli mulle ihan mainio hevonen tässä kohtaa, koska se lopetti laukan sihen paikkaan, kun nojasin eteen... Ja siinä tajusin, miten paljon aina lähdenkään nojaamaan eteen myös muulloin kun nostossa.

Ajattelin että mun on ihan pakko viedä Miinan vuokraajat, Janette ja Hanna kokeilemaan Katin hevosia, Katin tunnille! Ne on niin hienosti koulutettuja ja Kati on mahtava opettaja... Ja ne hevoset kyllä sakottaa ratsastajan virheistä, mikä on todella opettavaista!

Mutta tämmöistä, vaihteeksi vieraissa... :) ensi viikolla luvassa siis Westerniä pari päivää ja sitten mummolaan... aion käydä Miinan kanssa myös Katin tunnilla, kun kerran siellä ollaan. Pakko myöntää, että se jännittää... :D

Matkaratsastuskisat

Olen 16-vuotiaasta asti ollut kiinnostunut matkaratsastuksesta, kun hoidin Minnan hevosia Sereä ja Iikkaa. Olin Minnan ja Seren huoltojoukoissa mukana ja Iikalla oli tarkoitus kisata 30 km, mutta kisat peruttiin edellisenä iltana, niin en sitten päässyt. Miinanhan ostin ajatuksella että siitä tulee mun matkaratsu... :)
Nyt sitten päästiin ensimmäisiin kisoihimme!

Lähdin aamulla kotoa klo. 5, menin Irenelle josta lähdettiin hakemaan Miinaa, joka ei ollut ihan yhteistyöhaluinen koppiin mennessä, mutta aika nopeasti kipusi kyytiin. Mentiin Mattaksen tallille ja laitettiin Miina ja Väiski tutustumaan toisiinsa tarhaan, siinä ei mitään draamaa syntynyt, Miina ei kertaakaan edes kiljahtanut. Alettiin siis lastaamaan heppoja, Väiski ekaksi, koska en luota etteikö miina voisi kuitenkin potkasta siinä tilanteessa..ja muutenkin, Väiski kun menee suoraan. Ja niin Miinakin meni tässä vaiheessa. Huolto-tiimimme Hanna ja Kimmo oli jo tullut tallille kanssa, joten nokka kohti Jämsää, edessä reilu kolmen tunnin ajomatka...olimme tässä vaiheessa loistavasti aikataulussa!

Kisapaikalla vähän säädettiin, joten aikaa kului hukkaan. Elänlääkäritarkastuksessa kaikki ok, syke Miinalla 44 ennen lähtöä. Meidän matkahan oli siis 19 km, nopeuden tulee olla 8-12 km/h ja sykkeen alle 56. Loppujen lopuksi meille tuli hirveä kiire, meidän lähtö oli klo. 12.00 ja viimeistään piti lähteä klo. 12.15...
Lähdin Miinan kanssa jo edeltä lähtöpaikalle, jossa mulle sanottiin, että mulla on 4 minuuttia aikaa ylittää lähtöviiva, että mun kannattaa nyt mennä ja odottaa Ireneä sen ulkopuolella...No niinhän se oli tehtävä, huutelin Irenelle että pistää vauhtia.. =) No Irene ja Väiski ehti ylittää lähtöviivan, onneksi!!





Alkuun mentiin aika hissukseen, mikä todettiin myöhemmin että liian hissukseen... Maisemat oli upeat!! Miina oli aika kuumana alkumatkasta, mutta tosi upeasti käyttäytyi..
10 km kohdalla hevoset selvästi alkoi olla tosi rentoja.. Niillä tienoilla Miina ilmeisesti katseli vähän liikaa maisemia ja humpsis, meni polvilleen!! Siinä kohtaa joutui keskittämään kaiken tasapainonsa että pysyi kyydissä ja jännitti miten tässä käy, meneekö takapää mukana!! Mutta ei onneksi, Miina pomppasi takaisin ylös!! Nappasin niin kovasti pohkeilla kiinni, että ne kramppasi... hetken aikaa tippa silmässä yritin saada jalat rennoksi. Lopulta hellitti, Miinassa ei vaurioita, joten matka jatkui!






Oli kyllä niin upeita pehmeitä suoria, jossa hevoset pääsi laukkaamaan suunnilleen niin kovaa kun tahtoi! Ja nehän tahtoi... =) Sports tracker oli kyllä mainio matkakaveri, siitä nähtiin koko ajan keskinopeutemme ja paljon on jäljellä. Se myös mittasi että meidän maksiminopeus oli 39 km/h... harvoin suomen maastoissa semmoisiin vauhteihin hevosella pääsee!! Se oli kyllä mahtavaa!!






Loppuun asti saatiin vetää aika kovaa tahtia, kun se meidän alun sählinki verotti sitä aikaa, se kun lasketaan lähteväksi siitä klo. 12 eteenpäin.. Tosi helposti meille Miinan kanssa meni tuo 20 km, helposti olisi voinut jatkaa... Kuitenkin se eläinlääkärin tarkastus vähän jännitti, vaikka tiesin Miinan olevan hyvässä kunnossa! Mutta Miina ja Väiski oli aivan upea pari... tosi hyvin meni yksiin niiden vauhti... vaikka Väiski on aika paljon pienempi, Miina jäi käynnissä tosi paljon jälkeen, vaikka mun mielestä Miinakin on ihan nopea kävelemään. Ja ratsastajillakin meni hyvin yhteen ja oli tosi kiva ratsastus hyvässä seurassa!






Huoltokin sujui hyvin ja ensi kisoissa sitten tiedetään kaikki enemmän, nyt oli kaikilla välillä vähän sormi suussa.. :) Tolla matkallahan huolto ei ole välttämätön, mutta harjoituksen kannalta otettiin tämä reissu! Ja kyllä tuolla vaikeaa olis, jos ei olisi ketään huoltamassa. Minä siis jotenkin oletan että Kimmo innostui myös tuosta hommasta ja on elokuussa huoltamssa Paippisissa!
Maaliin päästiin ajallaan, vähän viilenneltiin hevosia ja juotettiin , sitten eläinlääkärintarkastukseen. No Irenehän oli sitten hukannut oman eläinlääkärin tarkastuslappunsa, jota ilman ei saa suoritusta!! Kello raksutti ja varmaan taas viime tipassa Irene juoksee lappu kourassa eläinlääkärin tarkastukseen!! :D Molemmat saatiin hyväksytty suoritus. Meillä oli keskinopeus virallisesti 8,4 km/h, koska se tosiaan laskettiin se vartti mukaan joka lähdettiin myöhässä. Todellinen keskinopeus meillä oli 9,5 km/h...
Miinan syke oli edelleen 44, ihan kun ei missään oltais käytykään! =) ja edelleen jaksoi "pelätä" tarkastuksessa kukkapuskaa... :D



"mitä sanoo sports tracker??"


Meidän ratsastuksen ajan sää oli mitä mahtavin, ei liian kuuma, oikein mukava ilma. mutta maaliin päästyämme alkoi sataa. Sitten meillä oli teknisiä ongelmia kopin kanssa, joten seisottiin sateessa hevosten kanssa noin tunti!! No lopulta saatiin hepat koppiin, johon Miina suorastaan juoksi!!
Mutta sählinki ja sade ei meitä lannistanut, päivä oli kokonaisuudessaan hieno! Todettiin että Jämsään mennään uudellenkin, koska maastot oli huippuhyvät!
Kotona olin 21.30, melkoisen väsyneenä, mutta onnellisena... =)

Maanantaina mentiin sitten Miinalla kevyesti, siitä ei kyllä ollenkaan huomannut että missään oltaisiin oltukaan! Miina on vaan niin huippu... :)