Vieraissa

Tällä viikolla jätin Miinan vuokraajille ja lähdin itse lomailemaan mökille...
Matkalla koukkasin Haminan kautta, kävin katsomassa Sipilän Tuijan ja Pihlin Mintun arabeja ja sovittiin Mintun kanssa että käydään tekemässä lenkki hepoilla. Mulle jostain kumman syystä ilmestyi puhelimeen Mintun tekemä lenkki, vaikkei mulla edes ole sitä sovellusta itselläni... :) no siitä tuli sitten puheeksi miten ihana reitti se on ja sovittiin että lähdetään ratsastamaan se.
Sain ratsukseni Jahvetin (GR Jafaar), johon Hanna ihastui western-kisoissa. Jahvetti on 5-vuotias ruuna ja aivan ihana luonteeltaan. Totesinkin ensimmäisten laukkojen jälkeen että on luotettavin arabi, jolla olen ratsastanut! =) Maisemat oli tosiaan upeat, semmoista metsätietä ja mökkimaisemaa suurimman osan matkasta, aivan ihanaa! Päästiin ottamaan aika monet laukkapätkätkin.
Mietin koko matkan , miten sopiva hevonen Jahvetti Hannalle olisi, ruuna kun on myynnissä... ;) Miten hieno hevonen siitä voikaan tulla, kun jo 5-vuotiaana on noin lunki ja ihana!

Minttu ratsasti Miinan velipuolella, Lennillä (Pelennor) , joka on aivan upea! Käytökseltään aivan hurmaava herrasmies, kiltein ja fiksuin ori mitä olen tavannut!
Jotenkin Mintun ratsastaessa Lennin käytös oli aika Miinamaista... :)

Käytiin vähän kahlailemassa järvessä, Jahvetti porskutti veteen kuin vanha tekijä... Sekin oli niin hienoa, harvoin sitä pääsee hepoilla kahlailemaan.


Ajattelin et mun on PAKKO päästä Miinan kanssa noihin maastoihin ja mietittiin, että vielä kesällä mennnään Miinan kanssa vähän kyläilemään.

Kokeilin vähän Lenniäkin, harvoin sitä arabiorin selkään pääsee! Ja kiinnosti kovasti kokeilla, kun on Miinan velipoika!
Käynti oli aivan mielettömän ihana... muita askellajeja en oikein kokeillut, kun jalustimet oli liian pitkät ja me oltiin laiskoja, eikä jaksettu alkaa molempia säätämään, kun Mintulla mun jalustimet oli kun jockeyllä... :D Haluan kyllä ehdottomasti kokeilla Lenniä joskus kunnolla, oli kyllä tosi kivan tuntuinen.


Oli kyllä tosi kiva reissu, ihana päästä kokeilemaan vieraita heppoja, jotka toimii kuitenkin samoilla avuilla kun Miina.
Meillä menikin reissussa lähemmäs 3 tuntia, ihmettelen ettei jalat tullut kipeiksi ollenkaan, vaikka vieras heppa ja etenkin satula.


Sitten torstaina kävin tunnilla Henttisen Katilla, jossa me oltiin alkuun Miinan kanssa koulutettavina. Halusin vähän istuntaani huomiota ja kun Katin hepat kun toimii samoilla avuilla kun Miina, siihen oli helpompi keskittyä. Sain ratsukseni ihanan suomenhevosruuna Hepun, johon ihastuin jo aiemmin, kun kävin Hepulla maastossa pari vuotta sitten. Heppu muutti silloin käsitystäni suomenhevosesta, se oli niin ihanan herkkä. Mulla kun on ikävä kokemus suokista, joka vei mua täyttä laukkaa 3 km, niin sen jälkeen olen vähän karttanut niitä.

Aika tunnin alussa Kati totesi, että Heppu on tyytyväinen muhun, koska alkoi rentoutumaan.. sillä on kuulemma toinenkin vaihtoehto; jos ei tykkää, lähtee posottamaan täysillä ympäri kenttää... :)
Sain vihdoin sisäistettyä, miten saan jäykän lantioni paremmin mukaan hevosen liikkeisiin, pientä säätöä jalkojen paikassa ja asennossa ja välillä lähden vähän kylki edellä.. muuten istunta ihan ok.
Enpä olisi uskonut, että voin ratsastaa suomenhevosta yhtä herkästi kun Miinaa!! Siis tokihan mun olisi pitänyt tietää, mutta kuitenkin. Heppu toimii niin hienosti, pystyin ratsastamaan siirtymisiä pelkällä hengityksen säätelyllä...

Tiedän että mulla on paha tapa heittäytä laukkaan, eli kun hevonen nostaa laukan, hyökkään itsekin eteenpäin! Heppu oli mulle ihan mainio hevonen tässä kohtaa, koska se lopetti laukan sihen paikkaan, kun nojasin eteen... Ja siinä tajusin, miten paljon aina lähdenkään nojaamaan eteen myös muulloin kun nostossa.

Ajattelin että mun on ihan pakko viedä Miinan vuokraajat, Janette ja Hanna kokeilemaan Katin hevosia, Katin tunnille! Ne on niin hienosti koulutettuja ja Kati on mahtava opettaja... Ja ne hevoset kyllä sakottaa ratsastajan virheistä, mikä on todella opettavaista!

Mutta tämmöistä, vaihteeksi vieraissa... :) ensi viikolla luvassa siis Westerniä pari päivää ja sitten mummolaan... aion käydä Miinan kanssa myös Katin tunnilla, kun kerran siellä ollaan. Pakko myöntää, että se jännittää... :D

Matkaratsastuskisat

Olen 16-vuotiaasta asti ollut kiinnostunut matkaratsastuksesta, kun hoidin Minnan hevosia Sereä ja Iikkaa. Olin Minnan ja Seren huoltojoukoissa mukana ja Iikalla oli tarkoitus kisata 30 km, mutta kisat peruttiin edellisenä iltana, niin en sitten päässyt. Miinanhan ostin ajatuksella että siitä tulee mun matkaratsu... :)
Nyt sitten päästiin ensimmäisiin kisoihimme!

Lähdin aamulla kotoa klo. 5, menin Irenelle josta lähdettiin hakemaan Miinaa, joka ei ollut ihan yhteistyöhaluinen koppiin mennessä, mutta aika nopeasti kipusi kyytiin. Mentiin Mattaksen tallille ja laitettiin Miina ja Väiski tutustumaan toisiinsa tarhaan, siinä ei mitään draamaa syntynyt, Miina ei kertaakaan edes kiljahtanut. Alettiin siis lastaamaan heppoja, Väiski ekaksi, koska en luota etteikö miina voisi kuitenkin potkasta siinä tilanteessa..ja muutenkin, Väiski kun menee suoraan. Ja niin Miinakin meni tässä vaiheessa. Huolto-tiimimme Hanna ja Kimmo oli jo tullut tallille kanssa, joten nokka kohti Jämsää, edessä reilu kolmen tunnin ajomatka...olimme tässä vaiheessa loistavasti aikataulussa!

Kisapaikalla vähän säädettiin, joten aikaa kului hukkaan. Elänlääkäritarkastuksessa kaikki ok, syke Miinalla 44 ennen lähtöä. Meidän matkahan oli siis 19 km, nopeuden tulee olla 8-12 km/h ja sykkeen alle 56. Loppujen lopuksi meille tuli hirveä kiire, meidän lähtö oli klo. 12.00 ja viimeistään piti lähteä klo. 12.15...
Lähdin Miinan kanssa jo edeltä lähtöpaikalle, jossa mulle sanottiin, että mulla on 4 minuuttia aikaa ylittää lähtöviiva, että mun kannattaa nyt mennä ja odottaa Ireneä sen ulkopuolella...No niinhän se oli tehtävä, huutelin Irenelle että pistää vauhtia.. =) No Irene ja Väiski ehti ylittää lähtöviivan, onneksi!!





Alkuun mentiin aika hissukseen, mikä todettiin myöhemmin että liian hissukseen... Maisemat oli upeat!! Miina oli aika kuumana alkumatkasta, mutta tosi upeasti käyttäytyi..
10 km kohdalla hevoset selvästi alkoi olla tosi rentoja.. Niillä tienoilla Miina ilmeisesti katseli vähän liikaa maisemia ja humpsis, meni polvilleen!! Siinä kohtaa joutui keskittämään kaiken tasapainonsa että pysyi kyydissä ja jännitti miten tässä käy, meneekö takapää mukana!! Mutta ei onneksi, Miina pomppasi takaisin ylös!! Nappasin niin kovasti pohkeilla kiinni, että ne kramppasi... hetken aikaa tippa silmässä yritin saada jalat rennoksi. Lopulta hellitti, Miinassa ei vaurioita, joten matka jatkui!






Oli kyllä niin upeita pehmeitä suoria, jossa hevoset pääsi laukkaamaan suunnilleen niin kovaa kun tahtoi! Ja nehän tahtoi... =) Sports tracker oli kyllä mainio matkakaveri, siitä nähtiin koko ajan keskinopeutemme ja paljon on jäljellä. Se myös mittasi että meidän maksiminopeus oli 39 km/h... harvoin suomen maastoissa semmoisiin vauhteihin hevosella pääsee!! Se oli kyllä mahtavaa!!






Loppuun asti saatiin vetää aika kovaa tahtia, kun se meidän alun sählinki verotti sitä aikaa, se kun lasketaan lähteväksi siitä klo. 12 eteenpäin.. Tosi helposti meille Miinan kanssa meni tuo 20 km, helposti olisi voinut jatkaa... Kuitenkin se eläinlääkärin tarkastus vähän jännitti, vaikka tiesin Miinan olevan hyvässä kunnossa! Mutta Miina ja Väiski oli aivan upea pari... tosi hyvin meni yksiin niiden vauhti... vaikka Väiski on aika paljon pienempi, Miina jäi käynnissä tosi paljon jälkeen, vaikka mun mielestä Miinakin on ihan nopea kävelemään. Ja ratsastajillakin meni hyvin yhteen ja oli tosi kiva ratsastus hyvässä seurassa!






Huoltokin sujui hyvin ja ensi kisoissa sitten tiedetään kaikki enemmän, nyt oli kaikilla välillä vähän sormi suussa.. :) Tolla matkallahan huolto ei ole välttämätön, mutta harjoituksen kannalta otettiin tämä reissu! Ja kyllä tuolla vaikeaa olis, jos ei olisi ketään huoltamassa. Minä siis jotenkin oletan että Kimmo innostui myös tuosta hommasta ja on elokuussa huoltamssa Paippisissa!
Maaliin päästiin ajallaan, vähän viilenneltiin hevosia ja juotettiin , sitten eläinlääkärintarkastukseen. No Irenehän oli sitten hukannut oman eläinlääkärin tarkastuslappunsa, jota ilman ei saa suoritusta!! Kello raksutti ja varmaan taas viime tipassa Irene juoksee lappu kourassa eläinlääkärin tarkastukseen!! :D Molemmat saatiin hyväksytty suoritus. Meillä oli keskinopeus virallisesti 8,4 km/h, koska se tosiaan laskettiin se vartti mukaan joka lähdettiin myöhässä. Todellinen keskinopeus meillä oli 9,5 km/h...
Miinan syke oli edelleen 44, ihan kun ei missään oltais käytykään! =) ja edelleen jaksoi "pelätä" tarkastuksessa kukkapuskaa... :D



"mitä sanoo sports tracker??"


Meidän ratsastuksen ajan sää oli mitä mahtavin, ei liian kuuma, oikein mukava ilma. mutta maaliin päästyämme alkoi sataa. Sitten meillä oli teknisiä ongelmia kopin kanssa, joten seisottiin sateessa hevosten kanssa noin tunti!! No lopulta saatiin hepat koppiin, johon Miina suorastaan juoksi!!
Mutta sählinki ja sade ei meitä lannistanut, päivä oli kokonaisuudessaan hieno! Todettiin että Jämsään mennään uudellenkin, koska maastot oli huippuhyvät!
Kotona olin 21.30, melkoisen väsyneenä, mutta onnellisena... =)

Maanantaina mentiin sitten Miinalla kevyesti, siitä ei kyllä ollenkaan huomannut että missään oltaisiin oltukaan! Miina on vaan niin huippu... :)

western-kisat

Sitten olikin sunnuntaina 10.6.2012 mun ja Miinan ensimmäiset kisat. Minähän en ole koskaan kisannut hevosen kanssa missään ratsastuskisoissa... Miina on pari kertaa Janeten kanssa ollut estekisoissa, niin ja koulukisoissa, missä ne hylättiin, kun Miina hyppäsi aitojen yli... :D
Ja mehän ollaan aloitettu lännen tyylillä ratsastus jo silloin Miinan ollessa 4-vuotias ja mentiin silloin vähän trailiakin, mutta oikeasti alettiin ottamaan tunteja vasta viime syksynä. Ja aktiivisemmin aloitettu lännenratsastus vasta maaliskuussa.. eli 3 kuukautta sitten.
verkkausta..


Olin ilmoittautunut neljään luokkaan. Horsemanship seuraluokka, western pleasure harjoitusluokka, trail harjoitusluokka ja trail seuraluokka.
Ja nämä luokat meni tuossa järjestyksessä..
Verkatessa tuli epätoivo: vasen laukka ei nouse!!! Mutta sitten rauhoituin, keskityin, mietin tarkkaan asenoani ja apujani (vaikka luulin niin tehneeni koko ajan) ja sieltä se taas lähti tulemaan! Ja vasenta laukkaahan haluttiin noissa molemmissa seuraluokissa! Harjoitusluokat oli walk & jog luokkia, joten niissä ei laukkaa ollutkaan.

Aloitettiin siis horsemanshipillä, joka oli meille kaikista vaikein.




Toisten suoritusten ajan Miina seisoi rennosti ja rauhallisesti paikallaan, meidän suorituksessa alkoi kiihtymään, johtui varmasti oman sykkeen noususta! Mutta suoritus meni hyvin, pysyttiin keilojen oikealla puolella koko yksilösuorituksen ajan, vasen laukkakin meni nappiin! Suoritus meni hyvin, ei ehkä kovin tyylipuhtaasti, mutta olin tyytyväinen.


Lopussa sitten meidän saamat ablodit olikin yllättäen syy saada hepuli, se tuli mullekin niin puun takaa, että muutamat kiepit tehtiin ennen kun sain taas hevosen haluamaani suuntaan... :D
Mutta suoritus oli hyväksytty ja saatiin 7. eli viimeinen sija! olin hyvin tyytyväinen, koska saatiin tulos!




Seuraavana olikin western pleasure, jossa hevosen tulee näyttää mahdollisimman miellyttävältä ja helpolta ratsastaa... No tottapuhuen Miina ei ollut kovin helppo ja miellyttävä ratsastaa, mutta olen tyytyväinen suoritukseen, koska Miina reagoi kaikkiin apuihin hienosti ja pysyttiin kuitenkin seinien sisäpuolella... :D Meille napsahti taas 7. eli viimeinen sija, johon olin taas hurjan tyytyväinen... :D









Tavoitteenani oli 2 hyväksyttyä tulosta ja se saatiin! Jäljellä olikin trail, joka on ehdottomasti meille helpoin ja aloin jo haaveilemaan muustakin kun viimeisestä sijasta!
Alku menikin harjoitusluokassa loistavasti, kaikki tehtävät mentiin hienosti, puomit ei kolahdellut jalkoihin kertaakaan! Silta ylitettiin tyylillä, mutta... sillan jälkeen oli sidepass puomi, joka on meille todella helppo. Tiesin että saa mennä puomin päälle ja siitä aloittaa sidepassin, mutta jostain syystä en tehnyt niin! Koko homma meni säätämiseksi ja Miina peruuttikin välillä tuhatta ja sataa! sain sen lopulta menemään muutaman askeleen oikein, mutta ilmeisesti hylätty tuli jo peruutteluista!









No tämä ei minua lannistanut, vaan päätin että seuraluokassa aloitetaan puomin päältä ja homma on sillä selvä. Alku meni taas ihan yhtä nappiin kuin edellinenkin, vasen laukka täydellisesti, sillan yli tyylillä ja... IIIK, TOI ON TOI PUOMI----EN MENE!!! ja se sitten siitä... aikamme siinä stepattiin, puomi pyöri mahan alla, sain muutaman askeleen taas aikaseksi, mutta ei ilmeisesti riittänyt. Sen jälkeen tuli naruportti, joka on meille helppo, mutta Miina kävi jo niin kierroksilla, ettei siitä tullut mitään, pääsin kyllä portin läpi, mutta sitten tuli suhteellisen kiivasta peruutusta että jouduin heittämään narun pois... ja hylsy napsahti taas... :D








Mutta olin kuitenkin tosi tyytyväinen, rata meni muuten niin hyvin ja vaikeudet tuli meille helpossa kohtaa, joten siitä on helppo lähteä parantamaan! Ja aionkin elokuussa lähteä uudestaan kokeilemaan saada tulos myös trailista!! Ja me ollaan kuitenkin tosi alussa koko lajissa, niin olen oikein tyytyväinen siihen miten kisat meni!
Ja miina käyttäyty kaiken kaikkiaan aivan upeasti! Ja koppiin käveli lähtiessämme ihan suoraan.




Nyt olenkin sitten tämän viikon sairaslomalla, ajoin siellä tallin pihassa jotenkin huolimattomasti kohtaan missä oli kivi, se oli maan alla, mutta kun ajoin siihen, se ponnahti ylös ja meni meidän keulan alle! Onneksi ei ollut koppi perässä... No me Hannan kanssa lyötiin päät katon ja tuulilasin nurkkaan. Minä ilmeisesti pahemmin, koska maanantaina töissä ollessani iski kamala päänsärky ja huono olo...kävin röntgenissä ja niskat retkahti sen verran, että joudun tämän viikon lepuuttelemaan niitä! Mutta onneksi tuntuu jo paremmalta...

Nyt sitten ajatukset kohti sunnuntaita ja matkaratsastuskisoja... =)

Western-kurssilla

Perjantai 8.6.2012 alkoi kopin haulla Järvenpäästä ja sitten tallille Miinan hakuun. Viimeksihän Miina käveli koppiin mennen tullen suoraan ja oletin niin tapahtuvan nytkin. Paitsi hevoseni tuntien varaudun mihin vaan... :)
No Miinahan pisti liinat kiinni lastaussillalla... nyppäsin vähän narusta, mikä yleensä saa miinan kävelemään kyytiin, niin sehän alkoikin nousemaan pystyyn. Kaikki pieni paine edestä tai sivulta liinasta sai Miinan takajaloilleen, joka on mukavaa katseltavaa kopista, Miina kun nousee ihan pystyyn! No minä tiesin ja luultavasti Miina tiesi itsekin sen, että jossain kohtaa antaa periksi ja lopulta käveli koppiin. Sitä en tiedä mikä tämän hepulin aiheutti.

Olimme hienosti aikataulussa ja lähdimme kohti Heinlahtea,Scanarab Millcreek ranchia.
Kurssille osallistui yhteensä 9 ratsukkoa, Hanna sai ratsukseen Ursulan arabitamma Sheban. Aloitimme ratsastuksen kolmessa eri ryhmässä. Ajattelin että ehdin ratsastaa Miinaa sen verran, että rauhottuu ja rentoutuu hyvin ennen aloitusta. Siihen pöhinään mikä Miinalla oli silloin päällä tarvitaan yleensä n. 40 minuuttia, että alkaa rentoutumaan.
No loppujen lopuksi olikin hyvä etten ehtinyt ratsastaa sitä yhtään, koska aloitettiin heti sillä, miten saan Miinan rentoutumaan... siihen meni hetki, lähinnä että itse ymmärsin ja sisäistin mitä pitää tehdä, mutta kun saatiin se homma läpi Ursulan avustuksella, Miina oli mukavan rento! Heh, samaan tilaan saamiseksi olen joutunut tekemään tosi paljon töitä...
Eli lyhyesti, ratsastan Miinaa pienellä voltilla, ulko-ohja löysänä, sisäohjassa tuki, hevonen reilusti taipuneena sisään päin. Sitä 5-6 kierrosta ja annan nopeasti ohjat. Jos Miina pysähtyy, se on valmis ja rentoutunut. Jos ei pysähdy, otan vielä vähän lyhyemmän sisäohjan ja jatkan voltilla...
Tota kun teki enemmän, alkoi jo huomaamaan koska Miina alkaa olla valmis. Ja tuo todellakin toimii. Ja muistin että olenhan minä tuon oppinut aiemminkin, mutta unohtanut matkan varrella!







Sitten meidän toinen ongelma: vasen laukka! Kaikki ongelmathan vasemman laukan suhteen alkoi väärästä satulasta... nykyään vasen laukka toimii silloin tällöin... Ja meillä kaikilla kolmella, mulla, Hannalla ja Janetella on sama ongelma,että vasen laukka ei aina meinaa nousta, joten tottakai pääteltiin että ongelma on hevosessa.
Noh, Ursula totesi että hevosen vasemmassa laukassa ei ole mitään ongelmaa, vaan ratsastajan avuissa... hmmm... :D
Eli me kaikki kolme ollaan jotenkin jääty siihen ongelmaan kiinni ja lopulta vika oli meissä!!
Ja kun oikein keskityin ja mietin käsiäni, lantiotani ja pohkeitani, vasen laukka nousi aina oikein!! Ja kun Miinan asettaa avotaivutukseen, ei sulkutaivutukseen miten olen viime aikoina tehnyt!
Mutta jo näiden kahden asian takia olin hyvin iloinen että tulin kurssille! Oli jo siihen mennessä hintansa arvoinen!








Lauantaina aloiteltiin ratsastus ennen kymmentä, ratsastettiin varmaan n. puolitoista tuntia. Miina oli jo hyvin lunki oma itsensä. Käytiin vähän läpi seuraavan päivän kisoja. Sama aihe jatkui lounaalla ja teoria osuudessa.
Iltapäivällä harjoiteltiin trailia, joka on lajeista lähimpänä mun sydäntä. Tämä laji on mulle vaikea, koska joudun tosi paljon keskittymään siihen mitä sillä hetkellä teen. Pitää muistaa ratsastaa joka askel loppuun asti. Mutta sitten haastavaa on Miinan kanssa se, että tehtävän jälkeen pitää olla valmiina heti uuteen tehtävään, koska Miinalla on melkoinen vauhti päällä... :D

Kurssista jäi aivan loistava fiilis ja oli ihana tavata uusia ihmisiä! Ja vähän shoppailin western storessa, ostin naruriimuihin sointuvan lukottoman köyden ja ihanat mustat bootsit bling blig soljella, jota ei tosin juuri näy, mutta kai se on tärkeintä, että minä tiedän että ne siellä on... :D

KISOJA ODOTELLESSA

Perjantaina lähdin taas intoa puhkuen tallille ja kasasin kentälle naruportin, laukkapuomit ja peruutuskujan. Miina oli laitumella ja ilmeisesti myös innokas hommiin, kun kipitti kovaa vauhtia portille mut nähdessään! Emman olin vienyt isälleen, niin mulla oli aikaa puunailla ja keskittyä Miinaan oikein kunnolla.
Miina oli jotenkin niin ihanalla tuulella, oikein leppoisa ja innokas. Nyt kun se on hoksannut mitä trail- tehtävissä siltä haluan, se on ihan täpinöissään niistä! Tuntuu ainakin olevan meille oikea laji! Kuten koko lännenratsastus...

Alkuverkan jälkeen otin heti paljon laukan nostoja ja laukkoja, tällä kertaa vasen laukka oli taas vähän hakusessa. Harjoittelin horsemanship luokkaan, eli mahdollisimman eleettömin avuin ja se toimi kyllä tosi hienosti. Ainoa on sen vasemman laukan kanssa, kun joudun taivuttamaan Miinan banaaniksi saadakseni varmemmin vasemman noston.Se ei kuitenkaan ole kovin eleetön nosto... :D Aina ei tarvi tehdä niin kuitenkaan, pitää toivoa että kisoissa sattuu hyvä vasemman-laukan päivä... =) Myös pienen voltin kautta laukka nousee oikein, mutta tätä kun ei oikein voi kisoissa käyttää... Mutta vasen kun nousi oikein, se oli tosi hyvää laukkaa.

Naruportti sujui kuin tanssi, Miina jaksoi keskittyä ja malttoi odotella, kun räpläsin porttia...tein sen aidan viereen ja portista tuli tosi kapea, mutta siitä huolimatta Miina suoriutui loistavasti. Ainoa kämmi kävi mulla, kun laitoin narun tolpasta ohi... :D tulipa mieleen että mitä jos kisoissa käy jotain noin typerää??? :D se ei ole multa edes mikään ihme!

Laukkapuomit neiti keksi jostain syystä HYPÄTÄ yli ja korkealta!! Jonkun aikaa sain tehdä töitä, että unohtaa sen hyppelyn...siihen auttoi tosi tiivis alas istunta, puolipidätteitä ja samalla kuitenkin laukkapohkeet kiinni, että laukka pysyi... lopulta sain hyviä ylityksiä ja lopetettiin ne siihen.

Peruutuskuja meni myös hienosti, siinäkin Miina oli ihan intona...vihdoin olen saanut ajoitettua käännöksen peruutuksessa oikein ja annettua avut niin, ettei rupea söhläilemään... peruutuksen päätteeksi pysähdys ja siitä laukannosto. Tuossa saan Miinan niin hyvin asetettua, että helpommin nousee vasenkin laukka.

Välissä jouduin jalkautumaan ja korjaamaan puomeja tms. niin tehtiin seisonta harjoituksia ohjat maassa, lopussa vein esteitä kentän ulkopuolelle ja Miina kesti hyvin paikallaan. Senhän nyt oon Miinalle opettanut jo varsana, mutta välillä se ei aina ihan toimi...
Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen ratsastukseen ja sain taas lisää itsevarmuutta kisoja ajatellen...

Lopuksi käytiin vielä käyntilenkki metsässä, mikä oli taas aika röntyilyä...
Syöttelin ratsastuksen jälkeen Miinaa pihalla ja ihailin upeaa hevostani. Mietin miten onnekas olen kun mulla on Miina!
Vein Miinan karsinaan ja huomasin että miina yrittää juoda vesiautomaatistaan niin, ettei koske siihen, mitä pitää painaa turvalla saadakseen vettä. Päätin auttaa Miinaa ja painoin siitä, sehän hyppäsi kauemmas kupista ja tuijotteli sitä silmät pyörien... Yritin houkutella sitä juomaan, mutta ei, Riku liikahti omassa karsinassaan, niin Miina hyppäsi takaseinälle... :D
Ajattelin että kyllä se siitä juo jos on oikeesti jano. Lähdin pois ja Miina jäi jotenkin tuijottamaan mua oudosti... vein vielä ruoat talliin ja Miina tuijotti taas... kävin kattomassa oliko se juonut ne vedet mitkä laskin, niin ei ollut. Laitoin oven kiinni ja taas se tuijotti!! Mun oli pakko hakea sille ämpärillä vettä ja sehän imaisi sen hetkessä tyhjäksi!!
Ei voi olla totta, se hevonen kuolee mielummin janoon kun juo siitä kupista!!! Ja Miina on kuitenkin elämässään juonut kaikenlaisista vesiautomaateista, ensimmäistä kertaa sitä joutu kyllä opettamaan siihen herkuilla, mutta nyt sille on varmaan käynyt joku " onnettomuus" kupin kanssa! :D Epäilen että siellä on hevosen-syöjä-piraijoita.... :D
Mutta se on just tommonen pöhkö, junalle ei korvaansa lotkauta, niin vesikuppi, joka nyt on siinä samassa paikassa ollut koko ajan saa neidin pasmat sekaisin!!

Kotiin kun pääsin, kello olikin jo yhdeksän illalla (takana 4 tunnin yöunet ja töihin 6.30, josta eteenpäin päivä yhtä lentoa!) Olikin ilmottauduttava 10.6 pidettäviin western-kisoihin, koska oli viimeinen ilmottautumis päivä. Nähtävillä oli radat... horsemanshipissa vasenta laukkaa, samoin trailissa ja siellä se kiinteä portti, jonka kanssa meillä ei tullut yhtään mitään!!! Kaikki kerätty itsevarmuuteni romahti siinä sitten!! Mutta ilmoitin itseni western pleasure walk&jog luokkaan, trail ja horsemashipin seuraluokkiin. Hannan ilmoitin trailin ja horsemanshipin walk&jog- luokkiin, jotka on siis harjoitusluokat. Oltiin siinä uskossa ettei niissä tarvi kuulua seuraan... No tänään sitten selvisi, että kun on kyseessä srl:n alaisen kisat pitää olla joko seuran jäsen tai pitää olla green gard... Hanna päätti sitten luopua koko kisoista, koska tulee aika kalliiksi mokomat harjoitusluokat, jos sen takia pitää seuraan liittyä... ja näin viime hetkellä menee aika tiukille muutenkin kummankaan saaminen!
Harmittaa Hannan puolesta, mutta onneksi kurssille tuli peruutuspaikka ja Hanna pääsee osallistumaan sinne Ursulan hevosella! Ettei nyt ihan koko viikonloppu mene Hannalla meitä sivusta seuraten... Ja saanhan sitten kisoihin kuvaajan!! :D
Taidan mennä myös sen trailin sitten itse harjoitusluokkana... Tavoitteet on niinkin korkealla, että saataisiin hyväksytty suoritus EDES JOSTAIN ... :)
Nämä ovat mun ensimmäiset kisat koskaan, joten epäilen itse jännittäväni sen verran, että koko homma menee ihan sähläykseksi! Mutta ihan sama... lähden matkaan rennolla asenteella... =)

Huomasin että Miinan harja näyttää näissä kuvissa tommoselta epätasaiselta ratsu-harjalta... :) toisella puolella kaulaa harjaa on vähän enemmän... en siis ole yrittänyt nyrhätä mitään ratsuharjaa, vaan Miina hankasi viime syksynä sen laitumelta tullessaan oikeastaan KOKONAAN IRTI!!! Eipä ollut itku kaukana, mutta onneksi on noin hyvin jo kasvanut takaisin!