Kuvasatoa

Miinahan oli Janeten kanssa estekisoissakin, Hanna pääsi mukaan kuvaamaan. On niin hienoa että on tuommoinen hovikuvaaja... :D

Kovin korkeallehan tämä upea ratsukko ei sijoittunut, mutta Janette sai mitä lähti hakemaan, puhtaan radan, samoin uusinnan. Ja tietty kisakokemusta Miinalle... :) Taso oli ollut ilmeisesti aika kova, toiset oli vaan lämppäillyt tässä luokassa... :) ja Janette ei ole Miinalla sarjoja mennyt, niin oli vaikea rata, mutta suoriutui kunnialla! oon niin ylpeä… =)

Neitsytmatka

Eilen tiistaina lähdettiin vähän reissuun Miinan kanssa, ensimmäistä kertaa itse vedin hevosta, yleensä iskä on ollut mun ja mun hevosten hovikuski, ollaan kuitenkin sen verran niitä kuskailtu, että kaikki teoria tieto hevosen kuljetuksesta on hallussa, joten ei se ollut mitenkään vaikeaa käytännössäkään. Mutta nyt tunnen itseni niin itsenäiseksi, kun pystyn viemään Miinan minne vain ja koska vain.. (kunhan saan vaan kopin)
Minähän saan siis B-kortillani ja farmari volvollani vetää koppia, joka hevosineen on kevyempi kuin auton massa, eli tuon 1,5 hevosen kopin kokonaismassa on 1200kg..vaikkei kevyt Miina kyydissä siitä edes tule niin paljon.

Lähdettiin siis aamusta western-opettajamme Marin luokse Mäntsälän Kaukalammelle. Miina on semmonen koppiin lastattava, että siitä ei aina varmuudella voi sanoa miten se menee kyytiin. Vanhemmiten se on muuttunut helpommaksi, mutta muutamat viime kerrat on ollut vähän haastavampia. Nyt Miina käveli suoraan koppiin.
Sillä tavalla Miinan saa koppiin, että puen sille naruriimut (päässä myös nahkariimut,joista laitetaan kopissa kiinni), toinen on liinan kanssa vasemmassa reunassa jo valmiina. Kävelen koppiin ja Miina joko tulee perässä, tai jos ei tule, niin vedän köydestä niin, että tulee pieni paine riimuista niskaan, yleensä siinä vaiheessa Miina huokaisee ja kävelee kyytiin. Tässä kohtaa homma menee pieleen, jos Miinan takana aletaan hätistää sitä tms. Sanonkin yleensä muille ettei tee mitään, ennen kuin minä sanon mitä tehdä.. =)

Saavuttiin siis hyvin aikataulussa Marille. Hanna ratsasti Marin paint-risteytyksellä Hiivatilla. Ehdin hyvin verkkaamaan Miinaa ennen tunnin alkua ja Miina olikin tosi rento ja ihana, kuljetuksesta, vieraasta paikasta ja vieraista hevosista ympärillä huolimatta.
Mari oli tehnyt meille trail-radan, koska se oli tämän käynnin aiheena. Hannan blogissa on tarkemmin radasta, niin en siitä sen kummemmin tähän paneudu.
Olen Miinan kanssa harjoitellut kaikenlaisia portin avaamisia ihan siitä asti, kun olen sillä aloittanut ratsastamaan. Ja naruporttia ollaan harjoiteltu kotonakin ja se sujuu kuin tanssi. Joten ajattelin että portit on ainakin meille helppoja. No, nämä sitten osottautuikin meille vaikeimmiksi! Etenkin kiinteä portti... Siihen Miina sitten törmäsi takapuolellaan kun hössötti, niin sehän meni ihan läskiksi koko homma... Ja itsessäni oli myös vikaa, koska en miettinyt tarpeeksi miten etenen portilla...Miinan kanssa kun pitää tehdä nopeita ratkaisuja, tilanteessa ei voi alkaa miettimään mitä tehdä seuraavaksi. Mutta Marin avustuksella selvittiin portista lopulta ja Miinallekin jäi siitä varmaan ihan hyvä mieli. Miina kun ei kuitenkaan pelkää ja hermostu suunnattomasti vaikka vähän portti muksahtelee pyllylle tms.

Päästiin kokeilemaan kunnon siltaa, joka selvitettiin ongelmitta. Miina on vaan niin mahtava, se ei hötkyile pahemmin uusissa tilanteissa.
Vaikka Miinalla oli edellispäivä vapaata, se ei näkynyt missään. Tämä taas kerran todistaa sen miten tuulella käyvä tuo hevoseni on, jos on pöhkö-päivä, se vaan on , siihen ei tarvita mittän syitä!

Mentiin siis kaikki tehtävät yksitellen, vuorotellen läpi. Ja lopuksi mentiin ratana, joka sekin löytyy tuolta Hannalta. Vaihdettiin kiinteä portti naruporttiin, mutta sekin meni myttyyn ja jouduin hylkäämään narun (tosin sen verran tiukkaan siinä roikuin, että hauis on nyt hellänä.. :D ) mutta kun siitä portista menee läpi, se ei hylkää suoritusta, tulee vaan virhepisteitä. Ja jos oltaisiin oltu kisoissa, koko suoritus olisi hyväksytty, tosin virhepisteitä aika lailla... :D
Mutta sain kuitenkin itsevarmuutta osallistua trail-luokkaan kisoissa! Ainoa mikä jännittää, on vasen laukka, joka on joskus vaikea saada nousemaan...mutta jos meidät sen takia hylätään, niin mitä sitten?? turha sitä on stressata...ei se nyt niin vakavaa ole!

Ratsastettiin jotain pari tuntia. Hanna oli saanut tehdä Hiivatin kanssa vähän eri tavalla hommia kun Miinalla.. (tämä näkyin ehkä siinä että Hanna sammui kotimatkalla autoon... :D)
Sitten ratsastuksen jälkeen tuli Anssi, joka kengitti Miinan. Eli Anssihan on kengittänyt Miinaa siitä asti kun Miina tänne pääkaupunkiseudulle tuli ja Anssin kautta Marikin meille tutuksi tuli... Tässä siis yhditettiin kaksi kärpästä, kun mentiin heille. Jatkossakin varmaan ajellaan sinne päin samoissa merkeissä.

Miinahan on hyvn vaikea kengittää, jos kengittäjä sattuu Miinan mielestä olemaan väärä. Olen niin onnellinen Anssista, joka ymmärtää pienen arabi-neidin ajatusmaailmaa, eikä Anssilla ole mitään ongelmia. Kun oli uusi ympäristö Miinalle, sidoin sen yhdeltä puolelta kiinni ja pidin narussa toiselta puolelta.
Ja tähän voisinkin mainita siitä, kun tuo naruriimusta sitominen tuntuu jakavan ihmisiä kahteen ryhmään. Eli toiset sanoo että ei saa sitoa. Ja perusteluna se, ettei naruriimu hajoa, niin siinä hajoaa kaikki muu, tai hevosen niska.
No itse olen Miinan pienestä pitäen opettanut naruriimuilla, joten Miina ymmärtää täydellisesti, että sen tuomalle paineelle kannattaa myödätä. Ja kun Miina on sen ymmärtänyt, olen sen sitonut kiinni sellaiseen paikkaan, joka ei hajoa, narulla joka ei hajoa. Ja naru siis vetosolmulla, että sen saa tarvittaessa heti irti.
Miina ei koskaa ole edes kunnolla yrittänyt repiä niillä itseään irti, toisin kun tavallisilla riimuilla....
Ja nykyään on siis turvallista sitoa Miina niillä, koska se ei edes harkitse sitä repimistä. Mutta edelleen naru on vetosolmussa (tai paniikkilukko) että saa sen irti tarvittaessa.
Tosiaan en suosittele itsekään että sidotaan hevonen niillä, jos ei ole ensin opettanut hevosta (ja itseään) siihen miten ne toimii.

Ilmeisesti olin ajanut sen verran hyvin, että miina käveli taas koppiin, oikein innolla. Tässä kohtaa täytt mainita, että Mari käänsi mulle kopin, kun miedän aikataulu alkoi mennä tiukalle...olisin sen varmaan joskus saanut käännettyä itsekin, mutta halusin sen illan aikana vielä kotiin. Jouduttiin sitten kotimatkalla koukkaamaan Vuosaareen ja haettiin Emma tarhasta. Emma hieman hämmästyi kun Miina tui hakemaan tarhasta... :D

Kokonaisuudessaan oli siis aivan loistava päivä ja oon niiiiiin ylpeä ihanasta hevosestani! Joka sopeutuu mihin vaan... :)
Ja tässä tuli kokeiltua sekin, että Miina jaksaa kuljetuksen jälkeen oikein hyvin kunnon ratsastusta!

Niin ja kuvat tässä on Hanna Pietiläisen ottamia, eikä niitä saa käyttää virtuaalitalleilla eikä missään. Eikä muitakaan blogini kuvia.

Jostain syystä Hannan blogi ei linkittynyt, mutta löytyy siis täältä http://lannennopein.blogspot.com/

Haaste

Tämän haasteen pisti minulle Tuike, kiitos siitä.. =)

Säännöissä ohjeistetaan kiittämään haasteen antajaa,vastaamaan 11 kysymykseen, keksimään uudet 11 kysymystä sekä laittamaan haaste eteenpäin 11 blogille.


1. Minkälaisia moraalisia ja eettisiä kysymyksiä olet joutunut miettimään hevosharrastukseesi liittyen?

Tämäpä olikin hyvä kysymys... Enkä oikein ole koskaan miettinyt tuollaisia! Itselläni on periaatteena, että hevonen saa elää mahdollisimman luonnollista hevosen elämää, joka ei tietenkään nyky-yhteiskunnassa onnistu kovin hyvin... Mutta itse teen kuitenkin parhaani...

2. Ketä tai keitä hevosihmisiä ihailet ja pidät esikuvinasi?
Turtiaisen Ursula on yksi ihailemani henkilö, sitten vähän "kaukaisempi" tyyppi on Monty Roberts.

3. Onko jotain hevosiin liittyvää jota et ole vielä kokeillut ja haluaisit kokeilla ja oppia?

Uskomatonta kyllä, en ole koskaan kisannut oikeasti hevosen kanssa... :) Tänä kesänä sekin pitäisi tehdä, uskon että jännitän sitä kovasti ja epäilen sen vaikuttavan huonolla tavalla Miinaan ja koko suoritukseen. Joten haluaisin oppia hankkimaan itselleni kisahermot! :D en tosin ole mikään jännittäjä muutenkaan, että en usko että on suuri probleema...
Haluaisin myös astuttaa Miinan ja saada oma kasvatti!

4. Mitä koet saavasi hevosharrastukseltasi?

Vastapainoa työlleni, kaiken muun unohtamista, täysin omaa-aikaa. Monipuolista touhuamista ihanan hevoseni kanssa.

5. Mitkä ovat mielestäsi vaikeimpia asioita ja suurimpia haasteita hevosiin ja ratsastukseen liittyen?

Vaikeaa on löytää aikaa hevoselleni! Ja myös rahan puute on haasteellista, en voi tehdä niin paljon asioita kuin haluaisin. Joskus myös työ-ja muun elämän paineet heijastuvat negatiivisesti liittyen ratsastukseen. Miina tarvitsee kaiken huomion sitä ratsastaessa, joskus on haastavaa keskittyä siihen. Useimmiten kuitenkin Miina saa minut unohtamaan kaiken muun!

6. Millainen oli ensimmäinen ratsastustuntisi ja miltä se tuntui?

Ensimmäinen ratsastustunti oli 10-vuotiaana Kouvolassa Suursuon ratsastuskoulussa, tallin isoimpiin kuuluvalla Tomppa-hevosella. Se oli itseasiassa talutusratsastusta...toisen talutuksen sain tallin isoimmalla Valtsu-hepalla ja ensimmäinen ratsastustunti oli sitten näiden jälkeen alkeiskurssin ensimmäinen tunti Nico-ponilla, joka oli vasta ruunattu aika villi tapaus... =) Kai se kivaa oli, kun sille tielle jäin... :D

7. Keneltä tai mistä koet oppineesi eniten hevosista ja ratsastuksesta?

varmaan eniten opin ravitallilta jossa aloitin käymään 11-vuotiaana ja lopetin 16-vuotiaana. Hevosten hoito ja käsittely oli kyllä kyseenalaista, mutta opin siellä paljon hyvääkin, olen myös käyttänyt niitä huonoja juttuja esimerkkinä, että EI NÄIN...
Myös Henttisen Katilta ja Matilta olen oppinut paljon.
Täytyy myös mainita Ravantin Minna, jonka kautta tutustuin arabeihin, matkaratsastukseen ja vähän myös lännenratsastukseen.

8. Vaikeimmat hetket hevos"urallasi"?

Vaikeimpia ovat luopumiset... Pommi-ponin myynti v.2008 oli todella rankkaa, Pommikin oli mulla pikku varsasta asti. Ja se kun jouduin v. 2010 toteamaan että en pysty pitämään Miinaa!

9. Entä parhaat?

No sitten vastaavasti Miinan takaisin paluu syksyllä 2011...
Ja tietysti se kun Miina tuli mulle, ensimmäiset ratsastukset, näyttelymenestykset..
samoin nuo edellämainitut Pommin kanssa

Ka´bom Sahyn näyttelyssä


10. Haaveesi ja toiveesi?

No se tulikin tuolla edellä, että saisin Miinan varsan...no tämähän vaatii siis rahaa, että olisi mahdollista pitää molemmat. Ja toiveissa on, että mulla olisi joskus aikaa (ja rahaa) panostaa enemmän harrastaa Miinan kanssa täysipainoisemmin.

11. Pakko laittaa tänne syvällisten kysymysten jatkoksi yksi vähemmän syvällinenkin. Eli, hih, lempivarustemerkkisi?

Äh, mulla on niin sekalaista roinaa... ei pysty vastaamaan... :) mutta kyllä varmaan semmoista mun lempikamaa on noi Ursulan western storen tavarat...:)
ja myös Miinan Albion koulusatula on huippu!

Mun täytyy palata noihin muihin "tehtäviin" myöhemmin, koska nyt nukuttaa!!

Arabin omistajan onnenpäiviä...

Eilen lähdin intoa puhkuen Miinan kanssa kentälle, viime tunnista jäi taas niin paljon opeteltavaa, niin päätin keskittyä niihin. Ensimmäinen ihanuus oli puuskainen tuuli, joka taas tarttui neidin hännän alle vähän väliä ja yhdessä kulmassa oli mörkö joka taas uhkaili Miinaa sen verran pahasti, että joutui tekemään piruetteja tai ryntäyksiä johonkin ennalta-arvaamattomaan suuntaan. Ja sitten vielä tuli pihalle laumoittain lapsia, jotka juoksenteli ympäri pihaa ja putkahteli milloin mistäkin... =)
Hetken jo mietin että mä en vaan jaksa tätä! Vaikkei ne Miinan touhut mua mitenkään hetkauta, mutta se on niin rasittavaa, itse haluaisi tehdäkin jotain, niin toinen katoaa alta...
No tämä oli sitten sellaista säätöä, johon auttoi tiukka kuri ja tehtävät. Mentiin taas sitä kiemurauraa hip overissa ja neck reining- käännöksillä. Se meni ja huomattavasti paremmin, sähläyksestä huolimatta.
Sitten sidepassia, joka meni todella hyvin! Ja pivot-käännöksiä, jotka alkoi loppua kohtaan tuntumaan aikalailla oikeilta. Tohon mun tarvii aina välillä ottaa joku katsomaan, että se menee tosiaan oikein, ettei Miina onnistu huijaamaan itseään siitä läpi. Mutta nyt ainakin tuntui hyvältä.
ja sitten koko sarja, sidepass-pivot-laukannosto.. hienosti meni. Siinä vaiheessa synttärivieraat oli siirtynyt meidän seuraksi kentälle poniratsastukseen ja kaksi muuta ratsukkoa liittyi seuraan, toinen oli myös arabi, joten ne sai vähän yhdessä pöhköillä... :D Mutta jotenkin laukkatyöskentelyssä Miina rentoutui, eikä se yleinen hälinä ja ruuhka vaivannut enää ollenkaan. Mentiin laukkoja ympyrällä, hip overin avulla alkoi jo hyvin kantamaan itseään ja oltiin jo todella lähellä pleasure-laukkaa! Vasemmassa laukassa ei ihan yhtä hyvin, mutta siinäkin meni ihan hienosti.
Loppujen lopuksi oli aivan mahtava ratsastus. Ja siis tottakai tuommoiset häiriötekijät on hyvää harjoitusta vaan!

Lopuksi syöttelin Miinaa ja keräsin samalla ämpäriin ruohoa... en oikein tiedä mistä tilanne sai alkunsa, mutta jotain tapahtui, Miina lähti rynnimään, minä jäin puuhun kiinni ja Miina häippäsi paikalta... :D olipahan taas tyylikäs tapaus...no onneksi se vaan hyppäsi ojan yli ja siirtyi syömään toiseen paikkaan. Mutta pidin kyllä neidille hieman tiukkasävyisen puhuttelun, että se oli hieman sopimatonta. :D

Mulla alkaa olla kesälle Miinan kanssa sunnitelmat selvillä, en tiedä riittääkö mun lomarahat enää kaikkeen, mut.... =)
Eli suunnitelmissa on siis
8-9.6 western kurssi, Heinlahti
10.6 western-kisat Heinlahti, suunnitelmissa trail ja western-pleasure harjoitusluokat
17.6 matkaratsastuskisat Jämsä, 15 km.
25.-26.6 meidän western-open Marin luona tehokasta ratsastusta
27-30.6 mummolle maalle, rentoa maastoilua lapsuuden maisemissa :)
(siitä miina pääsee laitumelle)
11.8 matkaratsastuskisat Sipoo, 30 km
18.8 arabihevosnäyttely.

Ja varmaan vielä Janette keksii tohon väliin jotain este-ja koulu seurakisoja... Ja Hanna osallistuu noihin meidän western-touhuihin.
Tuntuu vähän hassulta ajaa Jämsään 200 km ja ratsastaa 15km... Miinan kunto on tällä hetkellä niin hyvä, että varmasti menisi se 30 km, mutta toi on hyvää harjoitusta, en kuitenkaan tiedä miten matkustus kuluttaa Miinan voimia, ei se yleensä ole vaivannut, mut enpä olekaan lähtenyt siitä ratsastamaan. Ja saadaan kaveri 15 kilometrille, niin maltan mieleni ja aloitetaan tuosta. Ja muutenkin on aika tiivis tuo kesäkuun suunnitelma.. vaikka aika kevyitä juttuja kaikki.
Olen haaveillut matkaratsastussuitsista ja nyt luultavasti sijoitan niihin...ajattelin semmoisia ihania oransseja.. =)
Eli mun lomarahat tosiaan uppoaa hevoseen! Samoin Emman ratsastusvarusteisiin... innostuin jo kaikista ihanista ratsastushousuista, saappaista ym Emmalle, mutta yritän hillitä itseni ja panosta siihen kypärään... muu ei nyt ole niin olennaista!

Hyvät ja huonot päivät

Kiire painaa päälle, niin ei paljon ole ehtinyt tarinoimaan... :)

Miinalla laukka hommat edistynyt, mun mielestä Miinan jäykkyys on helpottanut, vuokraajien mielestä taas ollut huonompi hetkittäin...Tiedä sitten mistä sekin johtuu... :) No jumpattu ollaan kovasti kaikki Miinaa ja tulos on selvästi nähtävissä. Vasen laukkakin nousee taas enimmäkseen oikein.
Olen mennyt välillä enkkuakin, nyt huomasi miten ainakin omalla kohdallani tuo western on tukenut ja parantanut sitäkin puolta, ei todellakaan ainakaan sotke toisiaan! Ainoa mikä meni Miinalla hetkeksi sekaisin, oli alkuverkan jälkeen, kun en antanutkaan ohjaa vaan pidin tuntuman...Mutta heti tajusi kyllä mikä on homman nimi tällä kertaa. Ja tuota tuskin tulee muuten kun meidän kanssa jotka mennään westerniä.
Olen kyllä ollut huippu tyytyväinen hevoseeni viime aikoina!

Eilen maanantaina oli taas mun ja Hannan western-tunti. Oli puoli tuntia aikaa verkata, mikä oli onni, kun tallin hevosia totuteltiin laitumeen, niin miina kävi ihan vähän kuumana! Jo kun näki pellolla aidat, se tiesi mistä on kyse ja päätti et tahtoo laitumelle!! Ja sitten vielä toiset hepat kaahotti siellä pukkilaukkaa... No olen oppinut (kantapään kautta) milloin Miina kettuilee, milloin on paniikissa, milloin paineissaan ja milloin kunnon kierroksilla. Ja jokaiseen noista on omat keinonsa saada rauhoittumaan. Kettuiluun auttaa ihan vaan kova komento ja työ, paniikki hoidetaan rauhallisesti työllä, paineet reippaalla alkuverkalla. no nyt oli kyse oikein kunnon kierroksista ja siihen ei auta vauhti...se vaan lisää kierroksia. Eli tein alkuun paljon väistöjä ja ympyröitä...puolen tunnin veivaamisen jälkeen päästiin jo ottamaan ravia ilman lentoon lähtöä ja sitten Mari tulikin... Tommosta ongelmaa ei ole ollutkaan vuosiin, että olisi noin paljon tehtävä töitä ennen kuin voi aloittaa ratsastuksen!

No meidän ensimmäinen tehtävä oli mennä kiemurauralla (tiukka sellainen) hip overissa, ennen käännöstä suoristus, hip over toiseen suuntaan, väistö käännös neck reiningillä... ensinnäkin hevosen keskittyminen oli mitä oli, joten joutui keskittymään hirveästi ratsastukseen, niin mulla oli todella vaikeuksia ensinnäkin muistaa kumpi on oikea ja kumpi vasen!! :=) menin jonkun aikaa jalat ja lantio ja kaikki muukin jäykkänä ja kädet meni missä sattuu!! Sitten täytyi miettiä että mitenkäs minä oikeasti ratsastan ja alkoi sujumaan paremmin. Mutta oli vaikeaa! Ja jogia miina ei mennyt ollenkaan...se oli ihan ravia, mitä oli pakko keventää... No, sillehän ei voi minkään...Miinalla kun on semmoinen päivä, niin sillä on semmoinen päivä! Ei sitä väkisin rentouteta tietenkään.

Sitten seuraavana vuorossa sidepassia uralla, pivot-käännös (takaosa paikallaan ja etuosa väistää) ja siitä laukannosto. Alkukankeuden jälkeen se sujui molempiin suuntiin ihan hyvin. Etenkin oikea laukka oli aivan mahtavaa, siinä jo lopulta päästiin aika lailla tempoltaan pleasure- laukkaa... :)

No kahden tunnin ratsastuksen jälkeen Hanna pääsi kyytiin, eikä Miina oikein vieläkään ollut kovin hyvä keskittymään eikä rento.. :D
Mutta kokonaisfiilis tunnista oli kuitenkin ihan hyvä! Onhan sitä joskus oltava huonojakin päiviä! Meillä onkin mennyt niin hyvin ja edellisellä tunnilla Miina oli super hyvä!! Mutta olin eilen itsekin jotenkin käsittämättömän huono!!

Kuvista huomaa sen, miten joutui pitämään enempi tuntumalla kuin yleensä... ja tuossa viimeisessä nousin vähän kevyeen istuntaan, koska oli paikallaan päästää vähän paineita pois reippaammalla laukalla... :)

Tänä vuonna tuolla tallilla ei pääsekään Miina laitumelle.... olin jo ajatellut niin ettei Miina nyt sitten tänä vuonna pääse. Mutta nyt sitten lähempänä kesää tulin toisiin ajatuksiin, että on sen päästävä! Miina on kuitenkin koko elämänsä ajan ollut kesät laitumella ja on se vaan niin hevosen elämää!
Aloin sitten katselemaan laidunpaikkoja ja yllättäen niitä olikin tosi paljon. Tai no, mun piti saada kenttä ja muut puitteet, niin tottakai ne on sitten täyshoidon hintaisia... ja siihen sitten tulee joka kuulta puolen kuun tallimaksu varausmaksuksi, että miinalla olisi paikka syksylläkin. Joo, tulee vähän turhan kalliiksi!! No sitten löytyi talli, missä on ihanat laitumet ja siellä on sitten syksyksikin paikka, niin Miina muuttaa nyt sitten heinäkuun alusta sinne! Talli on Sipoossa, sinne on vähän pidempi matka, mutta puitteet on just sellaiset missä minä hevostani haluan pitää!! Ihania metsämaastoja...paikka on meren rannassa, keskellä peltoja ja metsiä. Ja siis maastoja riittää, joka on mulle tärkeää! Iso kenttä hyvällä kalustolla, maneesille 3 km matkaa, laitumet on ihanat, ei mikään pelkkä peltoläntti... Isot hyvät tarhat ja karsinat, kaikki puitteet aivan ihanat... :) ja porukka vaikutti kivalta! Kaikenlisäksi saadaan Emman kanssa puuhailla shettiksellä, ratsastaa ja ajaa! Ja sieltähän löytyi sitten yksi matkaratsastaja ja yksi lännenratsastaja! Jee... =)
Täytyy palata kuvien merkeissä niihin maisemiin...siellä sielu lepää! Ihanaa vastapainoa tälle kaupunkielämälle.

Trailia ja leppoisa sunnuntai-maasto- Nooot... =)

Eilen mentiin Hannan kanssa kahdestaan tallile ja mun verkatessa Miinaa, Hanna rakensi trail-radan. Miina oli vähän höpsöllä tuulella, kentän reunoilla möröt kurkisteli ja häiritsi toisen keskittymistä. Mutta kun alkuun päästiin tehtävissä, niin kyllä se siitä. Meillä oli siis ohjelmassa naruportti, joka on Miinalle super helppo, kun ollaan kaikenlaisia portteja availtu siitä lähtien kun aloitin miinalla ratsastuksen. Sitten oli tötsistä tehty neliö (puomit loppui kesken) jonka sisällä hevosen tulee mahtua kääntymään 360 astetta. Pujottelu tötsät, laukkapuomi ja L-muotoinen "kuja" johon mennään ensin etuperin, pysähdytään ja sitten peruutetaan. Se oli ainoa joka tuotti meille hieman vaikeuksia...puomit senkun kolisi ja en käsittänyt missä oli vika... tein muualla kentällä peruutus-käännöksiä ja ne meni loistavasti. Palattiin taas puomien väliin ja sama törttöily jatkui....=) no sitten hiffasin että vika oli minussa, en oikein hahmottanut missä kohtaa piti alkaa kääntämään, sen kun tajusin, saatiin suoritus johon oli hyvä lopettaa. Vasen laukka oli jotenkin vaikea nostaa, mutta kun se nousi oikein, se oli tosi hyvää laukkaa, tempo oli mahtava ja pysty oikeasti ratsastamaan laukassa ja tekemään ympyröitäkin, se kun on ollut välissä haastavaa. Laukkapuomi meni aluksi pienellä hypyllä, mutta alkoi sitten menemään niinkuin siinä ei puomia olisikaan. Aiemmin olen mennyt puomeja tai pieniä esteitä enkkusatulalla ja Miina on aikalailla liioitellut hyppyjä...ja maastossa olen länkkärisatulalla mennyt jonkun puunrungon yli, aikomuksena astua sen yli, mutta Miina on hypännyt ja niin on taas Päivi nupissa... :D siksi hieman varauduin puomia ylittäessä... :)

Hannan ratsastaessa kävin kysymässä tallinomistajalta löytyisikö jotain kivaa meidän trail-radalle, sain vähän kaivella pihalla ja löysin vanhan pressun, joka ei Miinalle ole mikään järkytys, vanha tuttu juttu ja nytkin alkoi vain kaivelemaan pressua... =) sitten tein löydön, kaksi erittäin tukevaa rakennelmaa, joista sai hyvän "sillan", eli Miinan on tarkoitus kävellä sen päällä pituussuunnassa. Sen raahaminen kentän lähelle tuotti ongelmia, koska se painoi aika paljon ja Hannan selkä ei kestänyt...näppäränä tyttönä keksin hyvän keinon... alamäki oli hiukan haastava!! :D

Putsattiin vielä kaikki mahdolliset Miinan kamat ja tallilla vierähtikin se viisi tuntia. Ja kivaa oli... :)

No tänään sitten ajattelin että ollaan menty niin paljon kentällä, että kaivataan vähän maastoilua ja metsässä leppoisaa samoilua...Ajattelin että yritän löytää metsän kautta raviradalle, kerran talvella menin sitä reittiä, joka oli aika kamala... ajattelin että nyt kun ei ole lunta, se on varmaan tosi kiva. No eipä ollut ei.... kuulemma sieltä pääsee ihan mukavia reittejä pitkin, mutta minä en valinnut sitä!! Jouduttiin hirveälle suo reitille ja niin kamalaa maastoa että jalkauduin, mitä en ihan helpolla kuitenkaan tee... Pelkäsin koko ajan että pudotaan johonkin suonsilmäkkeeseen, mutta tiesin että lyhyempi matka on edessä päin kun takana...onneksi Miina ei helpolla tule päälle, jouduimme menemään kapeita reittejä pitkin peräkkäin...Miina malttoi pysyä takana, vaikka välillä panikoi jalan uppoamista! Vihdoin pääsin taas sellaiseen maastoon missä uskalsin kiivetä kyytiin ja kohta jo tiekin tuli näkyviin. Jee! Iloni oli lyhyt kun huomasin että meidän ja tien välissä oli oja, eikä mikään pieni... päätin että selässä en ole jos Miina ton hyppää ja takaisin en todellakaan käänny... Ja onneksi en ollut selässä, loikka oli niin järjetön että tuskin olisin kyydissä pysynyt, tai ainakin nuppi olisi ollut ties missä... :D
No vihdoin päästiin tielle ja aloin suunnistamaan kohti ravirataa...sinnehän meillä on lupa mennä sunnuntaisin samoin sen takana oleville teille... kävin ne tien pätkät ensin, aika luksusta kun saa painella teitä, jotka on nimenomaan siihen tarkoitukseen tehty..eli on ravureiden treenimaastot! Aivan sairaan mahtavaa...
Siellä saatiin pahimmat metsässä koheltaessa syntyneet paineet pois ja mentiin radalle. Ei muuta kun baana auki ja eka kierros mentiin ravia, annoin Miinan mennä niin kovaa kun vaan meni. Ja menihän se... :) laukata ei yritänytkään kuin pari kertaa kun radan reunasta kurkkasi mörkö! Ja toinen kierros mentiin sitten laukassa, muutaman kerran joutu himmailemaan, kun alko jo menemään turhan kovaksi vauhti, mutta muuten annoin mennä... =) olipa mahtavaa!!!
Kotimatkalla sitten länkkäri-arabi taisi olla eksoottinen näky, kun yhden talon pihaan (jossa oli myös hevosia) tuli koko perhe meitä katsomaan... =)
Mutta alun kauheutta lukuunottamatta oli älyttömän mahtava ratsastus! Onnistuin saamaan puhelimen Sports tracker-sovelluksen käyttöön (vihdoin) ja se on erittäin kätevä matkaratsastus treeniin! Tämä olikin ensimmäinen matkaratsastus treenimme tälle kesälle...tästä on hyvä lähteä... Eli matkalle tuli pituutta 11,5 km, aikaa kului 1 h 35 min. keskinopeus 8,16 km/h. Hevosen syke oli 15 minuuttia ratsastuksen jälkeen 41, eli harjoitus oli helppo... =)
meillä meni metsässä niin paljon aikaa, että olen tyytyväinen tuohon 8,16 km/h..kun 10 km/h on minimi nopeus.
Sitten vaan täytyy alkaa suunnittelemaan 15 km ja 30 km lenkkejä, joita tuolla kyllä löytyy!
Hyvä päivä, vaikkei leppoisa sunnuntai-maasto onnistunutkaan.