Nyt pitkästä aikaa otin aikaa pienelle päivitykselle... :)
On ollut kiirettä opiskelun kanssa, työharjottelun, näyttösuunnitelman ja näytön kanssa. Ajatukset ovat olleet aika lailla sinne suunnattuna, mutta nyt hetkeksi helpottaa, kunnes kahden viikon päästä alkaa uusi harjoittelurumba, tällä kertaa päiväkodissa! Aiempi haarjoittelu oli siis Ortonin kuntoutusosastolla, jossa viihdyin valtavan hyvin ja luultavasti palaan sinne tekemään keikkaa, ainakin sitten kun kaikki harjoittelut on suoritettu. Ja nehän on sitten helmikuussa suoritettu ja suunnitelmissa maaliskuun alusta lähtö Thaimaaseen kolmeksi viikoksi, tämmöinen pikku palkinto ja porkkana.. :)
Miinan selän/lavan jumitukset on siis jatkuneet vaihtelevasti. Välillä tuntuu että on tosi hyvä ja sitten taas ollut ihan jumissa. On kokeiltu hierojaa, arnika-rakeita, on hierottu arnikalla suunnilleen koko hevonen ja käytetty back on trackia ennen ja jälkeen ratsastuksen. Eli käyntiä menty koko syksy..
Tein semmoisen seuranta taulukonkin jota täytettiin aina ratsastuksen jälkeen. Mutta lopulta huomasin että Miina kastuttuaan oli aina jäykkä, joten pyysin loimitusta sateella. Se toimikin, kunnes huomasin että hyvällä ilmalla kun ei ollut loimea, oli taas ihan jäykkä! No pyysin loimitusta ulos päivittäin ja se on auttanut! Nyt uskallan jo sanoa että se on kunnossa, koska yli viikon on ollut ihan normaali.
Hieroja oli sitä mieltä että länkkäri ei ole sopiva Miinalle ja enkkusatulaakin pitäis topata... No itse olin erimieltä ainakin länkkäristä, tosin se on ollut nyt käyttökiellossa, koska on pahentanut ongelmaa, mutta en ole uskonut että se on syynä, kuten ei enkkupenkkikään.
Mutta päätin että otan ammattilaisen katsomaan, etten vain itse ole itsepäisesti sitä mieltä että satulat on hyviä ja sitten ne olisikin syynä koko ongelmaan. Satulan tarkistus on kuitenkin aika edullinen tapa sulkea selkäkivun aiheuttaja pois. Ja niinhän se oli, kummassakaan satulassa ei ole ongelmaa, molemmat sopii edelleen. Onneksi, en olisi jaksanut sitä hirveää satularumbaa taas! Enkkusatulan toppauskin on vielä ihan ok, jossain vaiheessa sinne voi lisätä, mutta ei akuutti asia. Ja ostin ihanan lampaankarvasatulahuovan, niin se jo parantaa sitä.
Miinallehan tuo käyntikuuri aiheuttaa aika kovaa tuulta korvien välissä ja siitä ollaan Hannan ja Heidin kanssa saatu näytteitä pitkin syksyä! Viikko sitten sain Miinalta hurjimman maastolenkin ikinä, jossain kohtaa lenkkiä huomasin että nyt sen tarvii päästä irrottelemaan ja suunnattiin tukkitielle laukkaamaan. No tammahan riehaantui sen verran että pukkilaukaksihan tuo meni... tai ennemminkin rodeoksi! Ei kovin miellyttävää huomata ylämäessä melkoisessa vauhdissa kevyessä istunnassa että hevonen luulee olevansa rodeossa! Ja muun matkaa tuntui kun olisi paineisella ja pullaavalla ravurilla ratsastanut! Ei oikein Miinamaista käytöstä... Yhtään mäkeä en päässyt laukkaaman ilman pukkeja, joten käännyttiin lähellä kotia ympäri ja mentiin sama lenkki takaisin päin, jolloin meno halut vähän rauhoittui ja päästiin laukkaamaan ihan yhteisymmärryksessä kunnolla. Mutta olin kuitenkin iloinen, koska selvästi jumitus oli hävinnyt ja pukit johtui ilosta, ei kivusta tms.
Tässä ilmeisesti tulossa jotain pukin tynkää... :)
oho, hevonen irti... :D
Perjantaina päätin sitten ottaa alkuverkat selästä ja muuten sitten juoksuttaa. Ideanahan mulla on juoksutuksessa se, että pääsee myös purkamaan paineitaan, mutta ennenkaikkea se, että tekee sen hallitusti, eikä vain revittele ympyrällä. Ja että hevonen ottaa kontaktia, toimii käskyjeni mukaisesti ja tekee ihan töitä. Sillä tavalla hevonen ei kuumene päättömästi ja on tehokasta paineen purkua. No alkuunhan se meno ei ollut kovin kuuliaista, mutta kun sai laukata pahimmat paineet pois, päästiin ihan työskentelemäänkin.
Lopuksi vielä päästettiin Miina ja Väiski vapaana juoksemaan, mutta Miina ei ollut innostunut, ei juoksemisesta eikä Väiskistä!
No mutta tämä oli hyvä, koska lauantaina sain innokkaan, mutta järkevän hevosen alleni ja päästiin pitkästä aikaa tekemään kunnon maastolenkki, n. 15 km. Oli aivan ihana ilma ja ihana hevonen. Päästiin laukkaamaan kunnolla ilma hölmöilyjä, eikä niistä pukeista jäänyt mullekaan mitään epäluottamusta, vaikka niin epäilin ja pystyin antaa mennä oikein kunnolla... :)
Ja sitten uutisia; meille tuli eteen taas tallinvaihto. Syitä en viitsi sen kummemmin alkaa selventämään, mutta ei vaan ole meidän paikka. Harmittaa vaan se, että Miina joutuu taas sopeutumaan uusiin kuvioihin ja kavereihin, mutta onneksi se ei ole ollut Miinalla koskaan mikään ongelma. Toivon että nyt löydettäisiin se paikkamme. Kun olen tottunut kuitenkin kymenlaaksossa hevosta pitämään, niin täällä on aika erilaista... Nyt menemmekin Sipoon Talmaan pienelle kotitallille, johon tulee yhteensä vain 3 hevosta, mamksimissaan 4. Tallilla on valaistu kenttä, lähellä kaksi maneesia (johon käy mun liikuntasetelit!) hyvät maastot, kokopäivätarhaus (oikeasti iltaan asti), vapaa heinä ja puitteet mulle sopivat muutenkin. Ei turhia hienouksia, mutta kiva ympäristö. Siellä on puolihoito systeemi, joka tarkoittaa sitä, että siivotaan Miinan karsina käydessämme ja Hannalle ja Heidille se sopi hyvin. Tallivuokra tulee siis paljon halvemmaksi, laskin että vuodessa 1680 vähemmän!! Ja yksi iso plussa tallissa on se, että Kuokkasen Ria asuu lähellä, ja muutenkin western-porukkaa on siellä suunnalla. Mutta voidaan siis ottaa Rialta western-tunteja :) Miina siis muuttaa lokakuun viimeinen päivä.
Hanna ja Heidi on kyllä vuokraajina ihan huippu löydöt! Niitä kun ei niin helppo ole löytää, varsinkaan tommoiselle apinalle kuin Miina.. =)
Heidi Ja Miina kesätunnelmissa 2012 Raunin tunnilla
Hanna ja Miina kevättalvella 2012
Ja kuvathan on sitten kaikki taas Hannan ottamia, joita ei ole lupa kopioida (paitsi minun :D )
