western-tunti

Nyt ei juurikaan asiaa ole, mutta en malta olla laittamatta näitä kuvia meidän tunnilta...

Eli meillä oli 23.4 Marin pitämä tunti ja ollaan siis menty Hannan kanssa molemmat se 45 min. Vaikka Miina verkataan hyvin aluksi ja sitten ratsastetaan se 1,5 tuntia, ei se paljon Miinaa rasita...on siis kunto ihan kohdillaan.... :)

On kyllä hienoa kun on Hanna välillä kuvaamassa ratsastusta..niissä kuvissa MITÄ EN JULKAISE näkee hyvin miten välillä kädet menee ihan minne sattuu...ja jossain on tullu otettua vähän turhan paljon suusta kiinni... Noita on tosi hyödyllistä nähdä, niin voi kiinnittää huomiota enemmän noihin pikku epäkohtiin.... Joskus voisi ottaa videokuvaakin, siinä näkisi vielä paremmin... vaikka se voikin olla aika järkyttävää katsottavaa... :D

Nyt ei malttaisi odottaa että pääsee ratsastamaan ja tekemään noita juttuja mitä tunnilla käytiin... perjantaina on mun Miina-päivä. On tää ollut aika outoa jakaa tuo oma hevonen...eikä aina kovin helppoa. Mutta mulla on niin vähän aikaa tässä kohtaa elämää hevoselle, ei Miinalle todellakaan 2 ratsastus päivää viikossa riitä, siitä tulee aivan mahdoton! Ja on kiva että Miinalla on monipuolista käyttöä. Samoin se, että mulla on ekan kerran joku länkkäri kaveri...kukaan ei koskaan ole innostunut westernistä. Enpä tiedä mistä minäkään sen aikoinani keksin... :) Ja eipä täälläkään liikaa noita western- harrastajia pyöri, laitoin ilmoituksen niin KUKAAN ei vastannut... :D
Hanna oli jo aiemmin vähän tuttu ja etsi western-heppaa, niin pistin Hannalle viestiä ja siitä se lähti... =)

Lähempänä western-hevosta

Sainkin tässä peräti kolme ratsastuspäivää peräkkäin... se kun on lapsen kanssa ruhtinaallista. Ja tietty kun vuokraajat käy viitenä päivänä viikossa, niin mulle ei paljon jää, kun haluan antaa Miinalle ainakin sen yhden vapaan.
Eli lauantaina menin ratsastamaan, oli itselläni sen verran huono päivä, että jätin menemättä maastoon kuten suunnittelin, koska siinä mielentilassa jos Miina alkaa pöhköilemään, en saa sitä rauhoittumaan välttämättä.. Nämä asiat olen kokenut kantapään kautta, niin itseni ja hevoseni tuntien, olen oppinut milloin kannattaa muuttaa suunnitelmiaan.
Menin siis kentällä westerniä ja Miina oli niin mahtava! Kyllä huolet ja murheet katosi ja menin varmaan lähemmäs pari tuntia, kun meillä oli niin kivaa... =) käytiin me tielläkin vähän pyörähtämässä.

Sunnuntaina sitten kävin Hannan kanssa, otettiin vähän juoksutus harjoituksia ja Hannan ja Miinan yhteistyö sujui jo paljon paremmin! Menin kentällä noin puoli tuntia, tuli niin hienot jogit ja laukat... =) Alkaa tosiaan muistuttamaan western hevosta...!

Ilmoitinkin meidät kesäkuussa Turtiaisen Ursulalle western-kurssille! Se on 8.-9.6 ja 10.6 on samassa paikassa western-kisat, johon ajattelin myös jäädä. Kyyti on vielä vähän auki, mutta yritän toukokuun aikana ajaa sen pikku-e:n, niin vähän helpottaisi asiaa. huom. yritän! :D
Pikkuveljeni on autokoulun opettaja, joten olen pakottanut Tuomaksen opettamaan mua peruuttelemaan...saa nähdä miten käy, ollaanko vielä puheväleissä sen jälkeen... :D molemmat ollaan hieman herkkiä kiivastumaan... paitsi että uskon että Tuomaksella on tietty ammatillisuus aiheeseen ja se menee ihan hyvin!

Eilen maanantaina meillä oli Hannan kanssa western-tunti. Mentiin taas se 45 minuuttia molemmat, tällä kertaa Hanna aloitti. Olin jo verytellyt Miinan kunnolla ennen tuntia, joten päästiin heti tositoimiin. Keskityttiin hip overiin, eli siinä hevonen kulkee uralla suoraan, mutta takajalat kulkee vähän uran sisäpuolella, elikkä vähän niinkuin sulkutaivutuksessa. Nämähän ovat Miinalle tuttuja ja helppoja, mutta tässä vähän tehtiin eri tavalla. Hanna siis aloitti tämän ja kun minä pääsin selkään ja annoin nämä avut, Miina poikitti jo takapäätä liikaakin! Huomasin että mun ei tarvi antaa muita apuja kuin pieni liike lantiolla...aivan mahtavaa! Kaikki toimi loistavasti käynnissä, jogissa ja laukassakin! Jäi aivan sairaan mahtava fiilis tunnista! Ja tykkään niin paljon Marin tavasta opettaa! Mennään pala palalta eteenpäin...ja keskitytään pieniin asioihin, joista sitten rakentuu isompia... Miinakin on vaan niin mahtava, se miten se oppii nopeasti ja sen halu miellyttää on niin loistavaa!

Odottelen Hannalta kuvia tosta tunnista..nää ovat sunnuntailta kaikki. Minä kuvasin Hannaa eilen myös, toivottavasti niistä löytyy edes muutama hyvä... Mua ärsyttää näissä kuvissa mun ilmeet ja Taneli sanoi että näytän noissa kuvissa 30 kg lihavammalta!! :D Niin onpa sitten kiva julkaista noita kuvia...mut kun Miina näyttää niissä niin hyvältä niin on pakko... :D

Mutta nyt sain taas enemmän uskoa siihen, että voidaan osallistua arabinäyttelyn ratsastusluokkiin... =)
Ainiin, mulla on itseäni paljon älykkäämpi puhelin... eli mulla on Nokian Lumia 800 ja olin lisäämässä arabinäyttelyn sinne kalenteriin, niin se olikin siellä jo! WTF?? Hieman hämmentyneenä sitä katselin hetken...sitten tajusin että olen facebookissa laittanut että osallistun tapahtumaan niin se oli siirtänyt sen sinne kalenteriin... Hauskaa! Toi Lumia on muuten ihan huippu, mut mun puhe kuuluu kuulemma välillä tosi huonosti.... noh, mitäpä sitä PUHELIMELLA sellaisella ominaisuudella tekisikään... :D en vaan saa aikaiseksi viedä sitä huoltoon, kerran yritin,mutta Elisa shopittiin oli 20 ihmisen jono, niin ei huvittanu jäädä...





Tuossa vielä tommoinen "tosi hieno" esitys... Kesällä me aletaan vikeltämään! Tossa on alku.... :D ton kuvan jälkeen kun tulin alas selästä, kaatui harava, jota Miina "pelästyi" ja loikkasi... :D

ps. liityin eilen pro western ridingin jäseneksi...:)

Shoppailua

Bibi varasti muutama viikko sitten Emman lenkkarin. En löytänyt sitä enää mistään, mutta Bibi kantoi lenkkarin riekaleita yksi kerrallaan olohuoneeseen. Siitä päätellen Emma tarvitsi uudet lenkkarit... :)
Ulla-mummo laittoikin Emmalle kenkä rahaa ja tänään lähdettiin Itikseen tuhlaamaan mummon rahoja!
Keneen lie tuo lapsi on tullut, mutta sopivat kengät oli kiven alla! Ensiksi löydettiin hulluilta päiviltä Niken lenkkarit, jotka Emma nappasi heti mukaan!

Ja sitten piti löytää kimallekengät! Neidillä oli selvästi joku tarkka mielikuva, kun mitkään ei kelvannut... käytiin Itiksen kaikki mahdolliset kengäkaupat läpi ja viimein löytyi ne täydelliset! Kieltämättä tytöllä on hyvä maku... =)

Ja vielä jäi rahaa toisiin tähtilenkkareihinkin...
Shoppailtiin neljä tuntia...aika hyvin taas 4-vuotiaalta! Äitin tyttö... =)

Sain myös vietyä Miinan suitset suutarille ja huomenna jo saan ne takaisin. Ostettiin myös koirille röhkivä possu, kun ei ole Taunoa tuhoamassa sitä minuutisa. Luka innostui valtavasti, mutta Bibi aika nopeasti sai sen itselleen. No, turha oli ostos, kun Bibi tuhosi sen myös minuutissa! Olisihan se pitänyt tietää...

Nyt kun noita kenkiä innostuin kuvaamaan, niin laitan tähän myös Teneriffalta ostetut ihanat korkkarit... Emma halusi niitä niiiin kovasti, että tiesin miltä siitä tuntui ja olihan ne ostettava. Ei niitä nyt tietenkään juurikaan käytetä, mutta onpahan ne muistona!

On se vaan niin hyvä että mulla on tyttölapsi... =)

Ristiriitaisia fiiliksiä

Tauno siis lähti uuteen kotiinsa viime lauantaina. Se oli uskomattoman vaikeaa...vaikka olen miljoonasti kironnut sen koiran hevon kuuseen, niin en tietenkään koskaan tätäkään olisi halunnut... Onneksi saatiin jo samana iltana kuva uudesta kodista, jossa näytti jo sopeutuneen niin hyvin että kerjäsi toisten koirien kanssa hellan ääressä.... =) Vähän helpotti. Ja kun me tiedettiin että Tauno saa hyvän kodin, missä sen on oikeasti parempi olla kun meillä, kun se saa toteuttaa viettejänsä ja tehdä sitä mihin se on luotu. Taunoa ei todellakaan ole luotu seurakoiraksi. Olisihan sille ollut ottajia ihan lähipiirissä, josta se olisi saanut hyvän kodin...mutta onneksi löytyi varmaankin paras mahdollinen! Itkemiseksi se lauantai mun osalta meni... Emma otti asian aika hyvin, luulin että olisi Emmalle vaikeampaa.

No nyt muutaman päivän aikana olo on ollut tosi ristiriitainen... meidän elämä on huomattavasti helpompaa ilman Taunoa, mutta toisaalta siinä just sen poissaolon huomaa niin hyvin! Ja kun on niin paljon helpompaa niin tuntuu pahalta ajatella niin.... :D hohhoijaa...vaikeaa! siitä lähtien kun äidiksi tuli, on pitänyt potea huonoa omatuntoa kaikesta, näköjään jo muustakin kuin lapsestaan! Siinäkin olisi jo riittävästi... =)

Mutta yllätyksenä tuli se, ettei tuo Bibi olekaan niin mahdoton riiviö ilman Taunoa! Eikä siis myöskään Tauno ilman Bibiä... (en olisi Bibiä ottanutkaan jos se olisi ollut ) Ne vaan yhdessä villitsee toisensa ihan kaheleiksi! Niin lenkillä, kuin sisälläkin! Meillä ei siis enää juosta suurinta osaa vuorokaudesta tuhatta ja sataa ympäriinsä ja lenkillä ei tarvi heilua ja kiskoa joka suuntaan. Lukakin on ihan erilainen, se on niin paljon iloisempi ja reippaampi. Tajuttiin että se on ollut tosi paljon syrjässä, kun Tauno vaati kaiken huomion, sitten siihen tuli myös Bibi ja ne alkoi nahistelemaan ja Luka ahdistui...
Bibi on oppinut todella hienosti paljon enemmän sisäsiistiksi kuin ennen! Ja koirat ei rähjää suu vaahdossa kaikelle mikä ulkona liikkuu... On taas kiva lenkkeillä koirien kanssa!

Luka on alkanut pistämään vähän Bibille vastaan, eilen niille tuli oikein kunnon rähinä...onneksi se kuulostaa pahemmalta mitä onkaan. On vain ajan kysymys milloin Bibi ottaa johtajuuden, vielä Luka on vanhemman oikeudella pomo, mutta Bibillä on niin kova pää ja suuret luulot, niin Luka varmasti luovuttaa. Tähän asti Taunon ollessa mukana kuvioissa, Luka on ratkaissut kaikki tilanteet sillä, että se alkaa nuolemaan jalkaansa... "just tuli tässä vähän muuta" -tyyliin... :D

Eli Taunosta luopuminen näyttää kaikin puolin oikealta ratkaisulta, uudessa kodissakin menee hyvin. Mutta silti se vielä pahalta tuntuu... Mutta, lapsen turvallisuuden vuoksi voi luopua mistä vaan! Emma on aina tärkein... <3

Muutama sana Miinasta. Lauantaina käytiin Hannan kanssa aamusta tallilla. Otettiin juoksutusta, kun se siinä silloin sikaili. Alkuun se menikin mallikkaasti, sitten annoin sen ottaa vähän liikaa vauhtia laukasta ja tuli muita hevosia kentän viereen, niin neidillä napsahti ja alkoi se riekkuminen. Siinä jo mullakin kesti hetki saada se taas ruotuun, muuta kyllä se siitä. Tietysti vaikeutuu kun kerran pääsee irti, niin kokeilee varmaan vielä jonkin aikaan. No, mutta Miina on siitä ihana, et kun san sen rauhoittumaan ja menemään oikeaan suuntaan oikeassa askellajissa, se rauhottuu nopeasti ja taas meni mallikkaasti. Sovittiin Hannan kanssa ettei juoksuta sitä muuten, kuin käynnissä ja aloittaa ihan siitä että Miina kävelee asettuneena oikein päin ja kuuntelee Hannaa. Onneksi Hanna on kärsivällinen tuon minun pöljäkkeen kanssa vaikkei aina kaikki suju niinkuin tanssi... =) Muutenkin mulla on huippu vuokraajia molemmat, Hanna ja Janette. On kuitenkin aika vaikeaa jakaa omaa hevosta..ja Miina kun vaatii aika pitkää pinnaa, niin hienoa että ne jaksaa! Ja molempiin voi luottaa.

Mulla olis huimasti suunnitelmia Miinan kanssa kesäksi... ensinnäkin suunnittelin muutamaa päivää/viikkoa siellä meidän rats.opettajan Marin tallilla, jossa pääsis treena westerniä oikein kunnolla, etenkin trailia. Sitten ilmoitin meidät Miinan kanssa Ursula Turtiaisen western-kurssille kesäkuussa, kurssin päätteksi olisi sitten kisat joihin vois jäädä. No sitten kesäkuun alussa olisi matkakisat Ypäjällä ja elokuussa Sipoossa, johon ehdottomasti aion mennä, 30 km ajattelin. ja sitten vielä elokuussa arabinäyttely, joka on myös ehdottomasti mentävien joukossa!
Hmmmm....mistä rahat?? :D Ja kun mulla ei ole pikku-e:tä (vielä) niin vähän hankaloittaa tuota kuskaamista! Ja tietty lisää kustannuksia. Vapaaehtoiset kuskit ilmottautukoon!! :D
Luultavasti tuo Ypäjän matkakisat putoaa listalta heti... luultavasti muitakin, noi kaikki kuitenkin maksaa ihan kohtalaisesti...mut, kun mä haluun!!! :D

Tuossa vielä Laura Pullin maalaama taulu, joka on tehty Miinan kuvasta... en koskaan kyllästy ihailemaan tuota!

Läikikäs kouluratsu

Tänään oli mun ratsastuspäivä ja Miina oli sikaillut oikein kunnolla Hannalle juoksutuksessa joten päätin ekaksi juoksuttaa Miinan ja Janette pyysi palauttelemaan sulkuja Miinan mieleen, niin pistin enkkukamat päälle ja menin koulua.
Mulla juoksutuksen tarkoituksena ei ole antaa sen juosta narun päässä hulluna ja olenkin Miinan opettanut juoksutukseen aika perusteellisesti. Huomenna olisi tarkoitus käydä Hannan kanssa nämä juoksutuskuviot läpi, itselleni on niin itsestäänselvää, että Miina toimii niinkuin toimii, niin en edes tullut ajatelleeksi ettei se toimisi niin muilla.

Olin varautunut siihen, että Miina yrittää repiä itsensä irti, kun oli päässyt Hannan käsistä repimään ja pääsi livistämään talliin... Ja niinhän siinä kävi. Pientä palauttelua tarvittiin ja Miina lähti taas toimimaan normaalisti. Siinäkin olen aikoinani tehnyt töitä, että saan sen unohtamaan turhat riekkumiset. miina toimikin aivan upeasti, kaikki siirtymiset sujui moitteettomasti, käynnistä raviin, ravista laukkaan. samoin laukasta raviin ja ravista käyntiin. Suunnan muutokset teen niin, että näytän Miinalle kädellä että tulee mun luokse, se tulee ja siinä vaihdetaan suuntaa, ei koskaan suoraan ympyrältä.

Sitten kiipesin kyytiin ja aina kun ratsastan tolla uudella Albionin koulusatulalla, unohtuu se, että se aiheutti mulle pienen konkurssin... :D se on vaan niin sairaan mahtava! samoin hevoseni, joka oli tänään ihanan rento ja mahtava. Ja kun tuo juoksutus on hallittua, eikä vaan paineiden päästelyä, Miina ei siitä sen kummemmin kuumene. menin paljon voltteja ja ympyröitä ja avoväistöjä. Muistuttelin itseni ja hevoseni mieleen sulkuväistöä, mutta olemme kuitenkin tehneet näitä länkkärissä, vähän eri termeillä ja tyylillä, mutta periaate on sama.
Laukkakin oli aivan mahtavaa, todella pehmeät nostot ja sopiva tempo. Vasen laukka oli vähän vaikeampaa, mutta on parantunut hurjasti.

Olen ajatellut että voisin ottaa Miinalla western-tuntien lisäksi myös koulutunteja...jos vaan joskus olisi siihen varaa... pitää yrittää! Se olisi kyllä ihan hyvä. Tavoittenahan on osallistua näyttelyssä molempiin ratsastusluokkiin. Eli siellä on enkku ratsastusluokka ja western pleasure- luokka, jossa hevosen pitää olla helpon ja miellyttävän näköinen ratsastettava, uskon että toi enkku luokka sujuu meiltä paremmin, koska siellä näyttely-humussa epäilen että miina ei vaan ole miellyttävä ratsastaa, tuskin myös siis näyttää siltä... :D mutta siihen tähtään ja lähden sillä mielellä että saadaan harjoitusta, vaikka luultavasti nolaankin itseni! :D

Miina on näissä kuvissa hassun laikukkaan näköinen! Johtuu karvanlähdöstä ja ehkä vähän tuo kamera vääristää...
Tänään oli siis huippu onnistunut ratsastuspäivä. Näillä sitä jaksaa ne typerät kiukku-tamma päivät!

Itseäni ulkonäöllisesti miellyttää länkkäri-miina enemmän kuin tuo koulu-poni- miina, mutta ihanalta se näyttää noinkin!

Tänään onkin Taunon viimeinen ilta meillä... =( pelottaa oikein se huominen taunon lähtö. enkä voi sitä ajatella ilman että tulee itku silmään. Kaikki ei ehkä ymmärrä sitä että välitetään taunosta kovasti ja se on meille rakas, vaikka annetaankin se pois. Varsinkaan jos ei ole lapsia, niin sitä voi olla vaikea ymmärtää.
Tänään toistuu viimeisen kerran koirien joka iltainen huvittava traditio... eli kun sammutellaan valoja, Bibi ja Tauno säntää makuuhuoneeseen häkin portin ovelle... Tauno valmistelee hyppyä portista ja Bibi tuijottaa Taunoa...ja sitten kun Tauno ponnistaa, Bibi hyppää samaan aikaan Taunon yli häkkiin. Lukaa ei näy missään, eikä tule kun huudetaan. Se makaa olohuoneessa nojatuolissa hiirenhiljaa, jos se vaikka unohdettaisiin sinne. Lähden hakemaan Lukaa, joka tulee vastahakoisesti ja hyppää meidän sänkyyn, kokeillen et jos sais jäädä sinne, sitten se vastahakoisesti kiemurtelee häkkiin ja kaivautuu peittojen alle murjottamaan... :D
Bibillä on tommonen ärsyttävä tapa, et jos Tauno hyppää sohvallekin, sen pitää hypätä samaan aikaan toisen eteen, Taunolle kun toi hyppiminen ei ole niin helppoa kun muille, niin Bibistä on hauskaa kiusata. Ja Luka jos makaa nojatuolissa, Bibi tulee ja käy makaamaan Lukan päälle! Se on niin uskomattoman röyhkeä, yritetään rohkaista poikia näyttämään sille paikkansa, mut ei ne tee mitään! Ja vielä aina Bibi saa kaiken viimeisenä ja kulkee esim. ovista viimeisenä, että se olisi selkeästi se pahnan pohjimmainen, mut ei... tuolla neidillä on niin rautainen itsetunto että se on mielestään silti ykkönen ja sillä siisti! Jännää nähdä miten Lukan ja Bibin välit muuttuu kun Tauno lähtee... Jos vaikka Luka saisi vähän itsevarmuuttaan takaisin.
Tämän illan aikana on iskenyt rimakauhu Taukin lähdöstä... miettii vaikka mitä...

Luopumista....

Meillä on aina silloin tällöin ollut ongelmia Taunon kanssa ja lähinnä ne liittyy metsästysviettiin. Olen ollut tietoinen siitä, että sillä pitäisi tehdä sille luontaista toimintaa, että se saisi purettua sen viettinsä siihen. Mutta kun se ei tosiaan ole mun juttu ja mulla ei vaan aika riitä siihen että tekisin vielä erikseen noiden toisten koirien lisäksi Taunon kanssa jotain (mikä ei edes minua huvita)... Ongelmat oikeastaan alkoi siihen aikaan kun Bibi oli jo varattu, silloin Tauno sai selkäänsä jack russel urokselta ja muuttui hyvin agressiiviseksi. Ja siitä lähtien on alkanut mennä huonommin...ihan älytöntä rähjäystä toisille, enkä minä sitä uskalla viedä tappelemaan mihinkään toisten ihmisten koirien kanssa! Ja samoin lapsiin kohdistuva käytös on pahentunut... Ja etenkään lapsiin sitä ei oikein voi totuttaa, ei voi ottaa vieraiden lasten kanssa riskiä että se puree. emman kanssahan Tauno tulee toimeen loistavasti.

Nyt on ollut jonkin aikaa sellaisia tilanteita että jos olen ottanut taunolta jonkin esineen, tai tarttunut siihen kiinni esim. hillitäkseni toisen koiran läheisyydessä, Tauno on ottanut mua hampailla kiinni kädestä, ei kovaa mut kuitenkin sen verran et se on vähän huolestuttanut.Ollaan aina sitten tehty sille hyvin selväksi, että minä kyllä saan kääntää ja vääntää sitä, eikä se saa purra ja Tauno on ollut aina hyvin alistuva ja nolona. No viime sunnuntaina tauno repi sohvatyynyä (jotka olimme juuri teettäneet uudet ja tauno oli jo repinyt 3 muuta uutta rikki) ja huomasin että saan sen kiinni itseteossa... no en ehtinyt muuta tehdä, kun ottaa tyynyn siltä pois, niin se hyökkäsi tuolin alta mun käteen kiinni!! En oikein edes muista mitä siinä tapahtui... verta ei juurikaan tullut, iho meni vain vähän rikki, mutta se kipu oli tosi kova monta tuntia... puruvoima on vaan niin kova.

No me tultiin sitten sen asian eteen, että Tauno ei vaan voi enää asua meillä kun on lapsi. Se on ihan liian arvaamaton. Uskomme kumpikin että Tauno ei pure Emmaa, mutta ei voi olla varma, koska nekin kun se on ottanut mua kädestä on semmoisia tilanteita mitkä vois sattua Emman kaatuessa ja ottaessa Taunosta kiinni. Riski on pieni, mutta kun on kyseessä lapsi, niin sitä riskiä ei oteta. Ja tultiin siihen tulokseen että Taunolle on parempi saada koti, jossa sitä tosiaan ymmärretään ja harrastetaan mäyräkoiralle ominaisia juttuja. Minä en siitä palveluskoiraa saa millään... :) Ja jos ei olisi lasta, uskon että selvittäisimme tuonkin ongelman ja siitä syystä uskomme että oikealla ihmisellä Tauno on mahtava koira, koska suurimmaksi osaksi se on kiltti ja ihana! Ja päätimme alkaa etsimään Taunolle kotia. Itse en ole Taunolle mitenkään vihainen, eli pystymme pitämään sitä helposti tässä niin kauan kunnes uusi hyvä ja sopiva koti löytyy. Tämä oli hyvin vaikea päätös ja itkin silmät päästäni, etenkin kun Tauno tuli lähelle hyvittelemään...

Laitoimme kasvattajalle viestiä ja sitä kautta löytyikin ihminen, joka mahdollisesti antaisi Taunolle kodin! Kaikki vaikuttaa loistavalta, viikonloppuna tapaamme hänet ja jos kaikki menee hyvin, Tauno lähtee uuteen kotiin. Nyt on jännän ristiriitainen olo, toisaalta tuntuu tosi pahalta ja tuntuu kamalalta luovuttaa Taunon kanssa (vaikka ei voi väittää että helpolla oltaisiin luovutettu... :D )mutta toisaalta on hyvin helpottunut olo ja iloinen siitä että Tauno saisi kodin jossa saa kaipaamansa toimintaa. Vaikka varmasti Tauno on onnellinen ja hyvinvoiva meidänkin kanssa, ei se mitenkään meillä olostaan kärsi... =)

Taunon lähdöstä tulee varmasti vaikea ja ikävä on aluksi kova, mutta... Luopuminen on rakkautta...

Uudet popot alle ja maastoon!

Tänään oli miinan kengityspäivä. Viime kerralla kävi niin että Miina hyppäsi kengityspakkiin... Onneksi kengittäjä ymmärtää pienen arabineidon sielunelämää ja kengitys meni ihan ok. Jos sitä ei olisi ymmärretty, olisi voinut edessä olla taas kuukausien kengityskammo! No tänään meni hyvin, tympii vaan laittaa hokkikengät huhtikuussa!!
Kengityksen jälkeen kasailin kaikenlaisista osista mitä löytyi suitset ja lähdettiin maastoon, saatiin seuraksi Pauliina issikallaan. Heti alkuun tuli rekka hässäkkää... Miina kun ei pelkää rekkoja, niin nyt se sai jonkun ihme kohtauksen rekan ja ojan välissä... ei ollut mukavaa ei... heti perään tuli takaa rekka ja sitähän Miina ei päästänyt ohi! Kipitettiin seuraavalle tielle, niin rekka pääsi ohi. Alkumatkasta Miina oli ihan mahdoton, pelkäsi ihan kaikkea mahdollista! Niin, siis "pelkäsi".
Mentiin aika pitkä matka pyörätietä kunnes päästiin aivan ihanille teille! Siellä päästiin sitten ravailemaan ja otettiin ihania laukkapätkiä! Siinä auringon paisteessa muistin taas niin hyvin miksi kaikki rahani hevoseen menee! Niitä hetkiä varten jaksaa aina välillä vähän huonompiakin! =)
Tehtiin reilun parin tunnin lenkki ja siinä sain suostuteltua Pauliinan syksyllä matkaratsastuskisoihin, jotka järjestetään Sipoon Paippisissa. No, eipä siinä paljon suostuttelua tarvittu! Olen nyt yrittänyt saada porukkaa innostumaan tuolla tallilla matkaratsastuksesta, ainakin nyt sen verran että menee sen 30 km. Ja ilmeisesti olen jopa onnistunut...
Ja loppu matkasta ei pelottanut yhtään enää samat jutut... ei tietenkään, tyypillistä Miinaa. Paitsi rekka aiheutti taas paniikin, se tulikin vähän turhan kovaa vastaan. Voi olla että ensi kerralla ei ole mitään ongelmaa, mut ikävä kyllä pelkään pahoin että niistä tuli nyt sille ahdistuksen aihe... No,äkkiä niihin taas totutaan. Tänään olikin paljon pelottavia puroja matkan varrella!! Miina on vaan niin huvittava!!

Vietinkin tänään tallilla kuusi tuntia! Se on aika luksusta näin äiti- ihmisenä... =) Emma on mummolassa ja iskällä kokonaisen viikon! Alkaa jo vähän kaipaamaan sitä pölpötystä, mutta on myös ihanaa tehdä omia juttuja..vaikka töissähän tässä suurin osa ajasta tietty menee!
Olen kyllä viihtynyt älyttömän hyvin tuolla uudella tallilla. Vähän jännitti, kun se on mun mittakaavassa iso talli... että miten sitä sopeutuu semmoiseen missä on niin paljon ihmisiä. No ei siellä nyt kovin kauheesti ihmisiä ole...ja olisko hevosia 13-14.. Mut tykkään tosi paljon, talli ja puitteet on hyvät ja ihmiset on mukavia. Kukaan ei edes pilkkaa mua Miinan uusista riimuista... :D :D Ja kun on vielä käynyt hyvä tuuri ja olen saanut hyvät vuokraajat, niin hevosen pito on mukavaa. Vaikken pääsekään niin usein ratsastamaan kun haluaisin, mut näillä mennään nyt! =)

Bibilläkin alkaa kennelyskä helpottamaan ja ainakin nyt näyttäis että ei siitä sen kummempaa seuraa. Eikä näytä tarttuneen poikiin! Kevättä on kyllä koirillakin rinnassa, jos Miinallakin!
Tässä vielä vähän meidän siivouspäivän iloja... :D :D