Luopumista....

Meillä on aina silloin tällöin ollut ongelmia Taunon kanssa ja lähinnä ne liittyy metsästysviettiin. Olen ollut tietoinen siitä, että sillä pitäisi tehdä sille luontaista toimintaa, että se saisi purettua sen viettinsä siihen. Mutta kun se ei tosiaan ole mun juttu ja mulla ei vaan aika riitä siihen että tekisin vielä erikseen noiden toisten koirien lisäksi Taunon kanssa jotain (mikä ei edes minua huvita)... Ongelmat oikeastaan alkoi siihen aikaan kun Bibi oli jo varattu, silloin Tauno sai selkäänsä jack russel urokselta ja muuttui hyvin agressiiviseksi. Ja siitä lähtien on alkanut mennä huonommin...ihan älytöntä rähjäystä toisille, enkä minä sitä uskalla viedä tappelemaan mihinkään toisten ihmisten koirien kanssa! Ja samoin lapsiin kohdistuva käytös on pahentunut... Ja etenkään lapsiin sitä ei oikein voi totuttaa, ei voi ottaa vieraiden lasten kanssa riskiä että se puree. emman kanssahan Tauno tulee toimeen loistavasti.

Nyt on ollut jonkin aikaa sellaisia tilanteita että jos olen ottanut taunolta jonkin esineen, tai tarttunut siihen kiinni esim. hillitäkseni toisen koiran läheisyydessä, Tauno on ottanut mua hampailla kiinni kädestä, ei kovaa mut kuitenkin sen verran et se on vähän huolestuttanut.Ollaan aina sitten tehty sille hyvin selväksi, että minä kyllä saan kääntää ja vääntää sitä, eikä se saa purra ja Tauno on ollut aina hyvin alistuva ja nolona. No viime sunnuntaina tauno repi sohvatyynyä (jotka olimme juuri teettäneet uudet ja tauno oli jo repinyt 3 muuta uutta rikki) ja huomasin että saan sen kiinni itseteossa... no en ehtinyt muuta tehdä, kun ottaa tyynyn siltä pois, niin se hyökkäsi tuolin alta mun käteen kiinni!! En oikein edes muista mitä siinä tapahtui... verta ei juurikaan tullut, iho meni vain vähän rikki, mutta se kipu oli tosi kova monta tuntia... puruvoima on vaan niin kova.

No me tultiin sitten sen asian eteen, että Tauno ei vaan voi enää asua meillä kun on lapsi. Se on ihan liian arvaamaton. Uskomme kumpikin että Tauno ei pure Emmaa, mutta ei voi olla varma, koska nekin kun se on ottanut mua kädestä on semmoisia tilanteita mitkä vois sattua Emman kaatuessa ja ottaessa Taunosta kiinni. Riski on pieni, mutta kun on kyseessä lapsi, niin sitä riskiä ei oteta. Ja tultiin siihen tulokseen että Taunolle on parempi saada koti, jossa sitä tosiaan ymmärretään ja harrastetaan mäyräkoiralle ominaisia juttuja. Minä en siitä palveluskoiraa saa millään... :) Ja jos ei olisi lasta, uskon että selvittäisimme tuonkin ongelman ja siitä syystä uskomme että oikealla ihmisellä Tauno on mahtava koira, koska suurimmaksi osaksi se on kiltti ja ihana! Ja päätimme alkaa etsimään Taunolle kotia. Itse en ole Taunolle mitenkään vihainen, eli pystymme pitämään sitä helposti tässä niin kauan kunnes uusi hyvä ja sopiva koti löytyy. Tämä oli hyvin vaikea päätös ja itkin silmät päästäni, etenkin kun Tauno tuli lähelle hyvittelemään...

Laitoimme kasvattajalle viestiä ja sitä kautta löytyikin ihminen, joka mahdollisesti antaisi Taunolle kodin! Kaikki vaikuttaa loistavalta, viikonloppuna tapaamme hänet ja jos kaikki menee hyvin, Tauno lähtee uuteen kotiin. Nyt on jännän ristiriitainen olo, toisaalta tuntuu tosi pahalta ja tuntuu kamalalta luovuttaa Taunon kanssa (vaikka ei voi väittää että helpolla oltaisiin luovutettu... :D )mutta toisaalta on hyvin helpottunut olo ja iloinen siitä että Tauno saisi kodin jossa saa kaipaamansa toimintaa. Vaikka varmasti Tauno on onnellinen ja hyvinvoiva meidänkin kanssa, ei se mitenkään meillä olostaan kärsi... =)

Taunon lähdöstä tulee varmasti vaikea ja ikävä on aluksi kova, mutta... Luopuminen on rakkautta...