No Miinahan pisti liinat kiinni lastaussillalla... nyppäsin vähän narusta, mikä yleensä saa miinan kävelemään kyytiin, niin sehän alkoikin nousemaan pystyyn. Kaikki pieni paine edestä tai sivulta liinasta sai Miinan takajaloilleen, joka on mukavaa katseltavaa kopista, Miina kun nousee ihan pystyyn! No minä tiesin ja luultavasti Miina tiesi itsekin sen, että jossain kohtaa antaa periksi ja lopulta käveli koppiin. Sitä en tiedä mikä tämän hepulin aiheutti.
Olimme hienosti aikataulussa ja lähdimme kohti Heinlahtea,Scanarab Millcreek ranchia.
Kurssille osallistui yhteensä 9 ratsukkoa, Hanna sai ratsukseen Ursulan arabitamma Sheban. Aloitimme ratsastuksen kolmessa eri ryhmässä. Ajattelin että ehdin ratsastaa Miinaa sen verran, että rauhottuu ja rentoutuu hyvin ennen aloitusta. Siihen pöhinään mikä Miinalla oli silloin päällä tarvitaan yleensä n. 40 minuuttia, että alkaa rentoutumaan.
No loppujen lopuksi olikin hyvä etten ehtinyt ratsastaa sitä yhtään, koska aloitettiin heti sillä, miten saan Miinan rentoutumaan... siihen meni hetki, lähinnä että itse ymmärsin ja sisäistin mitä pitää tehdä, mutta kun saatiin se homma läpi Ursulan avustuksella, Miina oli mukavan rento! Heh, samaan tilaan saamiseksi olen joutunut tekemään tosi paljon töitä...
Eli lyhyesti, ratsastan Miinaa pienellä voltilla, ulko-ohja löysänä, sisäohjassa tuki, hevonen reilusti taipuneena sisään päin. Sitä 5-6 kierrosta ja annan nopeasti ohjat. Jos Miina pysähtyy, se on valmis ja rentoutunut. Jos ei pysähdy, otan vielä vähän lyhyemmän sisäohjan ja jatkan voltilla...
Tota kun teki enemmän, alkoi jo huomaamaan koska Miina alkaa olla valmis. Ja tuo todellakin toimii. Ja muistin että olenhan minä tuon oppinut aiemminkin, mutta unohtanut matkan varrella!
Sitten meidän toinen ongelma: vasen laukka! Kaikki ongelmathan vasemman laukan suhteen alkoi väärästä satulasta... nykyään vasen laukka toimii silloin tällöin... Ja meillä kaikilla kolmella, mulla, Hannalla ja Janetella on sama ongelma,että vasen laukka ei aina meinaa nousta, joten tottakai pääteltiin että ongelma on hevosessa.
Noh, Ursula totesi että hevosen vasemmassa laukassa ei ole mitään ongelmaa, vaan ratsastajan avuissa... hmmm... :D
Eli me kaikki kolme ollaan jotenkin jääty siihen ongelmaan kiinni ja lopulta vika oli meissä!!
Ja kun oikein keskityin ja mietin käsiäni, lantiotani ja pohkeitani, vasen laukka nousi aina oikein!! Ja kun Miinan asettaa avotaivutukseen, ei sulkutaivutukseen miten olen viime aikoina tehnyt!
Mutta jo näiden kahden asian takia olin hyvin iloinen että tulin kurssille! Oli jo siihen mennessä hintansa arvoinen!
Lauantaina aloiteltiin ratsastus ennen kymmentä, ratsastettiin varmaan n. puolitoista tuntia. Miina oli jo hyvin lunki oma itsensä. Käytiin vähän läpi seuraavan päivän kisoja. Sama aihe jatkui lounaalla ja teoria osuudessa.
Iltapäivällä harjoiteltiin trailia, joka on lajeista lähimpänä mun sydäntä. Tämä laji on mulle vaikea, koska joudun tosi paljon keskittymään siihen mitä sillä hetkellä teen. Pitää muistaa ratsastaa joka askel loppuun asti. Mutta sitten haastavaa on Miinan kanssa se, että tehtävän jälkeen pitää olla valmiina heti uuteen tehtävään, koska Miinalla on melkoinen vauhti päällä... :D
Kurssista jäi aivan loistava fiilis ja oli ihana tavata uusia ihmisiä! Ja vähän shoppailin western storessa, ostin naruriimuihin sointuvan lukottoman köyden ja ihanat mustat bootsit bling blig soljella, jota ei tosin juuri näy, mutta kai se on tärkeintä, että minä tiedän että ne siellä on... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti