Miinan kanssa reissussa

Tässä tuleekin viikon kooste meidän reissusta, yritän pitää suht lyhyenä, vaikka kerrottavaa olisikin hurjan paljon...
Maanataina lähdettiin Hannan ja Miinan kanssa kohti Mäntsälää, Marille, jossa meillä oli maananataina ja tiistaina tunti, Miina siis yöpyi siellä. Alunperin oli tarkoitus että mennän jotenkin puoliksi, että tunti Miinalla ja tunti Marin hevosella Hiivatilla. Mutta koska Hiivatti toimii täysin eri tavalla kun Miina, koska on opetettu western-hevonen, niin en nähnyt tässä kohtaa järkeä käyttää tuntia siihen, että opettelen ratsastamaan Hiivattia niinkuin kuuluu. Olisihan se ihan kivaa, mutta kun jossain kohtaa tulee rahatilanne vastaan, niin päätin jättää sen välistä. Eli mentiin molempina päivinä niin, että minä Miinalla ja Hanna Hiivatilla. Aluksi tehtiin vähän istuntaharjoituksia, ratsastettiin pallot istuinluiden alla ja niiden oli tarkoitus pysyä siellä. Käynnissä, ravissa ja käännökset molemmissa sujui hyvin,pallot pysyi paikallaan, laukassa hieman valuin pallojen kanssa takakaarelle, mutta pallot pysyi ainakin mukana! =)
Mentiin trailia, tiistaina keskityttiin horsemanshipiin, oli tosi kivat tunnit ja tuntui että päästiin Miinan kanssa taas vähän eteenpäin.

Maanantaina Miinaa lastattiin taas niin, että Hanna on liinan kanssa sivussa. Miina taas hyppi pystyyn ja ei suostunut tulemaan kyytiin. Totesin että neiti ei enää pelkää koppiin menoa, ei vaan huvita. Otin hieman tiukemman asenteen ja nappasin pari kertaa narulla pyllylle ja Miina käveli koppiin. Tiistaina sitten otin avuksi raipan, jolla pikkuisen naputtelin pyllylle kun käveltiin koppiin. Ja ei ongelmaa. Aiemmin Miina ei olisi kestänyt tuuollaista, mutta nyt kun on matkustanut enempi, on tottunut ja sitä voi vähän komentaakin.

Tiistaina oltiin sitten illalla mummolassa Iitissä ja Miina pääsi pienelle laitumelle maaseudun rauhaan... :)

Tiistai-iltana koirat innostui jahtaamaan Miinaa, Lukalla ja Miinalla on semmoinen yhteinen jahtaus "leikki" , eihän Miina koiria pelkää, se juoksee niitä karkuun silloin kun sitä itseään huvittaa. Ja nyt huvitti... Luka siis osaa pysytellä kaukana ja väistää tarpeen tullen ja Miina tietää Lukan väistävän. No, Bibihän tätä leikkiä ei osannut, räksytti Miinan takajaloissa ihan tosissaan, kunnes Miina potkasi ja Bibi sai hurjan ilmalennon! Näytti siltä että sen niskat meni nurin, kun se retkahti maahan... säikähdin ihan hirveästi ja ajattelin että se siitä lomailusta, mutta Bibi nousi, hetken ontui ja paineli taas samaa vauhtia kun aiemmin, hevos jahtiin ei tosin pariin päivään lähtenyt... =) ei siitä onneksi tainnut tulla mitään sisäisiäkään vaurioita!

Käytiin useaan kertaan naapurin Hannan kanssa maastossa, joko Hannan Pekalla tai Lewiksellä. Etenkin Pekka ja Miina oli hyvä pari.

Viiden päivän aikana ehdittiin nauttimaan Kymenlaakson maalaismaisemista oikein kunnolla, oli peltoteitä jossa pystyin päästämään Miinan niin kovaan laukkaan kun se itse halusi, metsäpolkuja ja metsäteitä ja muutenkin rauhallisia hiekkateitä. Käytiin kerran yleensä rauhallisella asfalttitiellä, mutta menin sinne just neljän jälkeen, joten liikennettä oli aika reilusti, kohdattiin monien reipasta vauhtia ajavien autojen lisäksi kaksi traktoria peräkärreissään puukuorma, mopo, kuorma-auto ja kaikista näistä pelottavin; punapukuinen pyöräilijä... :D mutta siis kaikki selvitettiin ongelmitta. Tietty sen tiesinkin, koska en sillä muuten menisikään tielle jossa on 80 km/h rajoitus...
Käytiin myös mun enon luona katsomassa vasikoita ja ne kyllä oli pelottavia!!

Emmakin pääsi melkein joka päivä ratsastamaan Miinalla..

Miina on niin ihana, kun se ottaa asiat niin lunkisti, pistin sen sinne pellolle aitaukseen jossa ei ollut sähköäkään ja siellä se yksikseen hengaili.. se kyllä näki naapurin heppoja koko ajan. Laittelin sen aina kuntoon kopin kyljessä ja uudet maastot ei miinaa hetkauta ja se menee mihin vaan. Siksi Miinan kanssa pystyy tekemäänkin tommoisia reissuja.

Perjantaina kävi mun kaveri Susa tyttönsä Marian kanssa ja Maria pääsi ratsastamaan myös Miinalla.

Susa keräsi hienon kukkapuskan ja erehtyi sitten menemään Miinan lähelle, satuin juuri kameran kanssa kerrankin oikeaan aikaan!! :D

Kävin vaihtamassa kengät mökissä, Miina odotteli ulkona... :)

Ja tässä ihan loisto-otos Miinasta ja Emmasta, kuvan otti joko Maria tai Susa.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, meidän lomailu mummolassa meni liiankin nopeasti, oli niin ihanaa kun sai pitää Miinan lähellä ja ratsastella monta päivää. Tehtiin yksi 16 km lenkki ja yksi 12 km lenkki, muut oli sitten vähän lyhyempiä. Otin uusia nopeusennätyksiä, yksi oli 37,5 km/h ja tähän astinen ennätys 42km/h... :) ihan jees.. :D
Lauantaina kävin vielä tunnin lenkin ennen Miinan autoon lastaamista. Se menikin näppärästi yksin, samoin purku perillä Henttisellä.
Mentiin siis vielä reissun päätteeksi Henttisen Katin tunnille. Siellähän Miina olikin ihan pöhkö!! Niin mahdottomana en ole sitä nähnyt vuosiin!! Ja se tunti menikin sitten vähän siihen Miinan rauhoitteluun... Miina kun on ollut yhden kesän siellä, niin paikat oli tutut ja kauempana laitumella heiluvat hepat kiinnosti vähän liikaa.. mutta semmoista tämä arabin omistajan elämä on, ensin maailman lunkein lasten ratsu, sitten pihisevä ja puhiseva idootti... :)

Sitten illalla päästiin vihdoin perille Mattakseen, johon Miina jäi laitumelle ja muutenkin asustelemaan. En malta odottaa että pääsen koluamaan niitä maastoja..
Nappasin Hannalta tämmöisen laidunkuvan

Ja loppuun vielä Miina ja mummo.. =)