Miina oli jotenkin niin ihanalla tuulella, oikein leppoisa ja innokas. Nyt kun se on hoksannut mitä trail- tehtävissä siltä haluan, se on ihan täpinöissään niistä! Tuntuu ainakin olevan meille oikea laji! Kuten koko lännenratsastus...
Alkuverkan jälkeen otin heti paljon laukan nostoja ja laukkoja, tällä kertaa vasen laukka oli taas vähän hakusessa. Harjoittelin horsemanship luokkaan, eli mahdollisimman eleettömin avuin ja se toimi kyllä tosi hienosti. Ainoa on sen vasemman laukan kanssa, kun joudun taivuttamaan Miinan banaaniksi saadakseni varmemmin vasemman noston.Se ei kuitenkaan ole kovin eleetön nosto... :D Aina ei tarvi tehdä niin kuitenkaan, pitää toivoa että kisoissa sattuu hyvä vasemman-laukan päivä... =) Myös pienen voltin kautta laukka nousee oikein, mutta tätä kun ei oikein voi kisoissa käyttää... Mutta vasen kun nousi oikein, se oli tosi hyvää laukkaa.
Naruportti sujui kuin tanssi, Miina jaksoi keskittyä ja malttoi odotella, kun räpläsin porttia...tein sen aidan viereen ja portista tuli tosi kapea, mutta siitä huolimatta Miina suoriutui loistavasti. Ainoa kämmi kävi mulla, kun laitoin narun tolpasta ohi... :D tulipa mieleen että mitä jos kisoissa käy jotain noin typerää??? :D se ei ole multa edes mikään ihme!
Laukkapuomit neiti keksi jostain syystä HYPÄTÄ yli ja korkealta!! Jonkun aikaa sain tehdä töitä, että unohtaa sen hyppelyn...siihen auttoi tosi tiivis alas istunta, puolipidätteitä ja samalla kuitenkin laukkapohkeet kiinni, että laukka pysyi... lopulta sain hyviä ylityksiä ja lopetettiin ne siihen.
Peruutuskuja meni myös hienosti, siinäkin Miina oli ihan intona...vihdoin olen saanut ajoitettua käännöksen peruutuksessa oikein ja annettua avut niin, ettei rupea söhläilemään... peruutuksen päätteeksi pysähdys ja siitä laukannosto. Tuossa saan Miinan niin hyvin asetettua, että helpommin nousee vasenkin laukka.
Välissä jouduin jalkautumaan ja korjaamaan puomeja tms. niin tehtiin seisonta harjoituksia ohjat maassa, lopussa vein esteitä kentän ulkopuolelle ja Miina kesti hyvin paikallaan. Senhän nyt oon Miinalle opettanut jo varsana, mutta välillä se ei aina ihan toimi...
Olin kyllä enemmän kuin tyytyväinen ratsastukseen ja sain taas lisää itsevarmuutta kisoja ajatellen...
Lopuksi käytiin vielä käyntilenkki metsässä, mikä oli taas aika röntyilyä...
Syöttelin ratsastuksen jälkeen Miinaa pihalla ja ihailin upeaa hevostani. Mietin miten onnekas olen kun mulla on Miina!
Vein Miinan karsinaan ja huomasin että miina yrittää juoda vesiautomaatistaan niin, ettei koske siihen, mitä pitää painaa turvalla saadakseen vettä. Päätin auttaa Miinaa ja painoin siitä, sehän hyppäsi kauemmas kupista ja tuijotteli sitä silmät pyörien... Yritin houkutella sitä juomaan, mutta ei, Riku liikahti omassa karsinassaan, niin Miina hyppäsi takaseinälle... :D
Ajattelin että kyllä se siitä juo jos on oikeesti jano. Lähdin pois ja Miina jäi jotenkin tuijottamaan mua oudosti... vein vielä ruoat talliin ja Miina tuijotti taas... kävin kattomassa oliko se juonut ne vedet mitkä laskin, niin ei ollut. Laitoin oven kiinni ja taas se tuijotti!! Mun oli pakko hakea sille ämpärillä vettä ja sehän imaisi sen hetkessä tyhjäksi!!
Ei voi olla totta, se hevonen kuolee mielummin janoon kun juo siitä kupista!!! Ja Miina on kuitenkin elämässään juonut kaikenlaisista vesiautomaateista, ensimmäistä kertaa sitä joutu kyllä opettamaan siihen herkuilla, mutta nyt sille on varmaan käynyt joku " onnettomuus" kupin kanssa! :D Epäilen että siellä on hevosen-syöjä-piraijoita.... :D
Mutta se on just tommonen pöhkö, junalle ei korvaansa lotkauta, niin vesikuppi, joka nyt on siinä samassa paikassa ollut koko ajan saa neidin pasmat sekaisin!!
Kotiin kun pääsin, kello olikin jo yhdeksän illalla (takana 4 tunnin yöunet ja töihin 6.30, josta eteenpäin päivä yhtä lentoa!) Olikin ilmottauduttava 10.6 pidettäviin western-kisoihin, koska oli viimeinen ilmottautumis päivä. Nähtävillä oli radat... horsemanshipissa vasenta laukkaa, samoin trailissa ja siellä se kiinteä portti, jonka kanssa meillä ei tullut yhtään mitään!!! Kaikki kerätty itsevarmuuteni romahti siinä sitten!! Mutta ilmoitin itseni western pleasure walk&jog luokkaan, trail ja horsemashipin seuraluokkiin. Hannan ilmoitin trailin ja horsemanshipin walk&jog- luokkiin, jotka on siis harjoitusluokat. Oltiin siinä uskossa ettei niissä tarvi kuulua seuraan... No tänään sitten selvisi, että kun on kyseessä srl:n alaisen kisat pitää olla joko seuran jäsen tai pitää olla green gard... Hanna päätti sitten luopua koko kisoista, koska tulee aika kalliiksi mokomat harjoitusluokat, jos sen takia pitää seuraan liittyä... ja näin viime hetkellä menee aika tiukille muutenkin kummankaan saaminen!
Harmittaa Hannan puolesta, mutta onneksi kurssille tuli peruutuspaikka ja Hanna pääsee osallistumaan sinne Ursulan hevosella! Ettei nyt ihan koko viikonloppu mene Hannalla meitä sivusta seuraten... Ja saanhan sitten kisoihin kuvaajan!! :D
Taidan mennä myös sen trailin sitten itse harjoitusluokkana... Tavoitteet on niinkin korkealla, että saataisiin hyväksytty suoritus EDES JOSTAIN ... :)
Nämä ovat mun ensimmäiset kisat koskaan, joten epäilen itse jännittäväni sen verran, että koko homma menee ihan sähläykseksi! Mutta ihan sama... lähden matkaan rennolla asenteella... =)
Huomasin että Miinan harja näyttää näissä kuvissa tommoselta epätasaiselta ratsu-harjalta... :) toisella puolella kaulaa harjaa on vähän enemmän... en siis ole yrittänyt nyrhätä mitään ratsuharjaa, vaan Miina hankasi viime syksynä sen laitumelta tullessaan oikeastaan KOKONAAN IRTI!!! Eipä ollut itku kaukana, mutta onneksi on noin hyvin jo kasvanut takaisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti