No nyt muutaman päivän aikana olo on ollut tosi ristiriitainen... meidän elämä on huomattavasti helpompaa ilman Taunoa, mutta toisaalta siinä just sen poissaolon huomaa niin hyvin! Ja kun on niin paljon helpompaa niin tuntuu pahalta ajatella niin.... :D hohhoijaa...vaikeaa! siitä lähtien kun äidiksi tuli, on pitänyt potea huonoa omatuntoa kaikesta, näköjään jo muustakin kuin lapsestaan! Siinäkin olisi jo riittävästi... =)
Mutta yllätyksenä tuli se, ettei tuo Bibi olekaan niin mahdoton riiviö ilman Taunoa! Eikä siis myöskään Tauno ilman Bibiä... (en olisi Bibiä ottanutkaan jos se olisi ollut ) Ne vaan yhdessä villitsee toisensa ihan kaheleiksi! Niin lenkillä, kuin sisälläkin! Meillä ei siis enää juosta suurinta osaa vuorokaudesta tuhatta ja sataa ympäriinsä ja lenkillä ei tarvi heilua ja kiskoa joka suuntaan. Lukakin on ihan erilainen, se on niin paljon iloisempi ja reippaampi. Tajuttiin että se on ollut tosi paljon syrjässä, kun Tauno vaati kaiken huomion, sitten siihen tuli myös Bibi ja ne alkoi nahistelemaan ja Luka ahdistui...
Bibi on oppinut todella hienosti paljon enemmän sisäsiistiksi kuin ennen! Ja koirat ei rähjää suu vaahdossa kaikelle mikä ulkona liikkuu... On taas kiva lenkkeillä koirien kanssa!
Luka on alkanut pistämään vähän Bibille vastaan, eilen niille tuli oikein kunnon rähinä...onneksi se kuulostaa pahemmalta mitä onkaan. On vain ajan kysymys milloin Bibi ottaa johtajuuden, vielä Luka on vanhemman oikeudella pomo, mutta Bibillä on niin kova pää ja suuret luulot, niin Luka varmasti luovuttaa. Tähän asti Taunon ollessa mukana kuvioissa, Luka on ratkaissut kaikki tilanteet sillä, että se alkaa nuolemaan jalkaansa... "just tuli tässä vähän muuta" -tyyliin... :D
Eli Taunosta luopuminen näyttää kaikin puolin oikealta ratkaisulta, uudessa kodissakin menee hyvin. Mutta silti se vielä pahalta tuntuu... Mutta, lapsen turvallisuuden vuoksi voi luopua mistä vaan! Emma on aina tärkein... <3
Muutama sana Miinasta. Lauantaina käytiin Hannan kanssa aamusta tallilla. Otettiin juoksutusta, kun se siinä silloin sikaili. Alkuun se menikin mallikkaasti, sitten annoin sen ottaa vähän liikaa vauhtia laukasta ja tuli muita hevosia kentän viereen, niin neidillä napsahti ja alkoi se riekkuminen. Siinä jo mullakin kesti hetki saada se taas ruotuun, muuta kyllä se siitä. Tietysti vaikeutuu kun kerran pääsee irti, niin kokeilee varmaan vielä jonkin aikaan. No, mutta Miina on siitä ihana, et kun san sen rauhoittumaan ja menemään oikeaan suuntaan oikeassa askellajissa, se rauhottuu nopeasti ja taas meni mallikkaasti. Sovittiin Hannan kanssa ettei juoksuta sitä muuten, kuin käynnissä ja aloittaa ihan siitä että Miina kävelee asettuneena oikein päin ja kuuntelee Hannaa. Onneksi Hanna on kärsivällinen tuon minun pöljäkkeen kanssa vaikkei aina kaikki suju niinkuin tanssi... =) Muutenkin mulla on huippu vuokraajia molemmat, Hanna ja Janette. On kuitenkin aika vaikeaa jakaa omaa hevosta..ja Miina kun vaatii aika pitkää pinnaa, niin hienoa että ne jaksaa! Ja molempiin voi luottaa.
Mulla olis huimasti suunnitelmia Miinan kanssa kesäksi... ensinnäkin suunnittelin muutamaa päivää/viikkoa siellä meidän rats.opettajan Marin tallilla, jossa pääsis treena westerniä oikein kunnolla, etenkin trailia. Sitten ilmoitin meidät Miinan kanssa Ursula Turtiaisen western-kurssille kesäkuussa, kurssin päätteksi olisi sitten kisat joihin vois jäädä. No sitten kesäkuun alussa olisi matkakisat Ypäjällä ja elokuussa Sipoossa, johon ehdottomasti aion mennä, 30 km ajattelin. ja sitten vielä elokuussa arabinäyttely, joka on myös ehdottomasti mentävien joukossa!
Hmmmm....mistä rahat?? :D Ja kun mulla ei ole pikku-e:tä (vielä) niin vähän hankaloittaa tuota kuskaamista! Ja tietty lisää kustannuksia. Vapaaehtoiset kuskit ilmottautukoon!! :D
Luultavasti tuo Ypäjän matkakisat putoaa listalta heti... luultavasti muitakin, noi kaikki kuitenkin maksaa ihan kohtalaisesti...mut, kun mä haluun!!! :D
Tuossa vielä Laura Pullin maalaama taulu, joka on tehty Miinan kuvasta... en koskaan kyllästy ihailemaan tuota!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti